Se ei vain toimi

Tuskin nyt on mitenkään yllättävää, mutta lueskelen aikani kuluksi aina muiden kirjoittelemia blogeja. Luin muutama päivä sitten yhtä blogia, jossa kirjoittaja oli tuskaillut siitä, miten nettideittailu on syvältä. Mikä nyt ei sinällään ole suuri yllätys.

Olen myös hieman utelias. Paino sanalla hieman... Kun tuo yllämainittu blogin kirjoittaja oli kirjoitellut aikaisemminkin näistä nettideittikokemuksistaan, niin joskus päähäni jäi löyhästi pyörimään ajatus, että pitäisi huvikseen etsiä hänen deittiprofiilinsa netistä. Laiska kun olin, tuo jäi toteuttamatta. Kului siis muutama kuukausi kunnes tuli tuo yksi kirjoitus, jossa hän valitteli nettideittailusta. Ja kun ei ollut parempaakaan tekemistä sillä hetkellä, niin päätin katsoa, että löytyykö se profiili jostain.

Blogista keräämieni tiedustelutietojen perusteella haarukoin tietoja haun tarkennukseen. Paikkakunta sieltä, ikähaarukka ehkä sitä ja tätä, nämä ruksit tästä, tästä ja tästä, vain valokuvalliset profiilit ja hakunappia kehiin. Jaahas, neljä profiilia, avataanpas ne kaikki luettavaksi... Ensimmäisen profiili luettavaksi ja hetkinen, tämähän on näköjään se blogin kirjoittaja. Profiilissa oli mainittu niitä asioita mitä löytyi blogikirjoituksistakin ja kun yhdisteli tietoja sieltä ja täältä, niin asia varmistui, että oikea deittiprofiili oli löytynyt.

Tämä deittiprofiilin löytämisestä tullut tunne hiveli uteliaan mieltä lähes samalla tavalla kuin jos olisi pyyhkinyt silkkisellä wc-paperilla persettään. Nyt nimittäin pääsi vertailemaan sitä, minkälaisen kuvan henkilö itsestään antaa muille (deittiprofiili) ja mitä lopulta onkaan kätketty pinnan alle (blogikirjoitukset).

Jos nyt leikitään ajatusleikkiä ja ajatellaan, että olisin ollut mies etsimässä naista ja törmännyt tähän ko. profiliin, niin mitäpä olisi tapahtunut. Luultavasti olisin tuon profiilin kohdalla päästänyt äännähdyksen "njääh" ja jatkanut muiden ilmoitusten seilailua. Tekstinkäsittelyohjelman mukaan tuossa profiilissa oli n. 280 sanaa, täytti suunnilleen kaksi kolmasosaa A4-koon paperista. Ehkä keskimääräisesti pitempi teksti kuin normaalisti mutta ei kuitenkaan sieltä pisimmästä päästäkään. Ja siitäkin huolimatta, ei oikein herättänyt kiinnostusta juuri lainkaan. Tekstiä lukiessa tuli vain sellainen tunne, että tähän on vain lueteltu asioita ("Olen sitä ja tätä ja harrastan plääplää..."). Jos yhdellä sanalla pitäisi tuota ilmoitusta kuvata, niin ehkä se olisi persoonaton. Blogikirjoituksissa puolestaan on ollut enemmän tunnetta mukana ja niistä on tullut esille sellainen tietynlainen persoonallisuus ja hieman ajatusmaailmakin.

Olen kyllä monen muunkin deitti-ilmoituksen kohdalla huomannut tuon samaisen asian. Vaikka niiden takana on (luultavasti) ihan oikeita ihmisiä, niin silti ilmoitukset tahtovat olla juuri mitäänsanomattomia ja persoonattomia raapusteluita, jotka muistuttavat liian paljon toisiaan. Ja sellaisista ainakin minun on vaikea innostua tai kiinnostua. Toisaalta kyllä mietityttää, että onko vika sittenkin minussa, kun ihmiset tuntuvat kuitenkin tuota kautta tekevän treffejä. Olenko yksinkertaisesti vain liian flegmaattinen, enkä osaa lukea ilmoitusten rivien välistä vai jokin muu mutta ei tuo nettideittailu yksinkertaisesti vain toimi minun kohdalla.

Tulipahan vain mieleen tätä kirjoitusta kirjoitellessa, että voisi huvikseen testata eräänlaista deitti-ilmoitusta: laittaisi ilmoitukseen vain tämän blogin osoitteen muutaman saatesanan kera. Siinäpähän olisi mielenkiintoista seurata, että tuleeko blogiin kävijöitä ja voisiko joku tarpeeksi tyhmä jäädä koukkuun...