Ahdistaa

Menneellä viikolla, olisikohan ollut tiistai, minua hieman ahdisti töissä. Ahdistuksen sai aikaan toinen ihminen. Nainen tuli kyselemään minulta jotakin tietokoneohjelmaan liittyvää juttua (eipä minulle tulla juuri muuta juttelemaan/kyselemään + mitä nyt tietysti töihin liittyviä asioita). Naisen selvittäessä asiaansa kuuntelin tietenkin korvat höröllä väliin päästäen juuh-äännähdyksiä ja nyökkäillen päätäni merkiksi siitä, että vastaanotin sanomaa. Siinä samalla katseeni vaelteli naisen vaatetuksella ja silmäni rekisteröivät sen, että naisen paita oli lyhyt ja alta näkyi hieman mahaa. Paita oli ihan kyllä normipaita, ei mitään teinimäisiä napapaitoja, mutta hän piti käsiään taskuissaan, jolloin paita hieman nousi ylös paljastaen vähän ihoa. Siinä katsellessa iski sitten tämä ahdistus. Mutta minkälaista se ahdistus oli? Lyhyesti muotoiltuna: housuissa rupesi ahdistamaan hiljalleen.

Nainen sai kysyttyä asiansa ja minä siihen jotain vastattua, jonka jälkeen hän poistui paikalta. Tämä helpotti myös ahdistusta, joka ei kerennyt kasvaa vielä kiusallisiin mittasuhteisiin. Mitä tästä voidaan sitten päätellä? Luultavasti olen melko puutteessa (noin niinkuin erittäin lievästi ilmaistuna), jos kerta jo parin sentin verran paidan alta paljastuva iho saa tuollaisia ahdistuskohtauksia aikaan. Mitä mahtaisikaan sitten tapahtua, jos tuossa sängylläni makoilisi nainen niukoissa vetimissä? Jäätyisinkö paikalleni kuin auton valokiilaan jäänyt jänis vai repisinkö kaikki vaatteeni äkkiä päältä kuin villiintynyt luolamies, jonka jälkeen tekisin... Noh, tuohon asiaan tuskin koskaan tulee vastausta.