Keittiöriemuja

Sarjassamme Urpo Turpon Masterchef-keittiössä...

Perjantaina ostoslistaa ja viikonlopun ruokia suunnittellessa tulin ajatelleeksi, että voisi ostaa jonkunlaista kalkkunan tai broilerin filettä. Lauantaina kaupassa hyllyjä katsellessa silmiini osui vain kalkkunan filerulla, sellainen verkkoon kääritty pötkylä. Olisihan siellä ollut broileria ja kalkkunaa monenlaisessa muussa muodossa mutta minua ei nämä rapaan sotketut jämät kiinnosta, haluan vain puhdasta lihaa. Ostoskoriin päätyi sitten tämä rulla, koska parempaakaan ei ollut sillä hetkellä tarjolla. Ajattelin, että onhan se filettä tämäkin ja voi siitä varmaan pannulla pihvejä paistella.

Ryhdyin tänään valmistamaan tästä rullasta ruokaa. Paketin kyljessä oli ohje, että laita pötkylä verkkoineen uuniin paistumaan ja pidä sitä siellä n. pari tuntia tai niin kauan, että lihan lämpötila on noussut siihen ja siihen lämpötilaan. Koska minulla ei ole tuollaista uunilämpömittaria ja pari tuntia oli aivan liian kauan ja kun olin alunperinkin niitä pihvejä ajatellut, niin päätin sitten saksia pötkylän verkkosukastaan ulos, leikata siitä niitä pihvejä ja paistaa ne pannulla. Mutta asiat eivät menneetkään aivan niin kuin olin ajatellut...

Verkko saksilla pois... *nipsnips* Mikäs ihmeen kalvo tässä rullan ympärillä on? No, otetaanpa se pois. Mitä vit... Ei saatanan saatana! Täällä sisällähän tämä liha on ihan silpuksi vedettyä paskaa! Voi jumal... *kiroilua epäämääräinen aika*

Kun vitutus oli hieman laantunut, ryhdyin miettimään mitä ihmettä minä nyt teen, kun pihvit oli nyt poissuljettu vaihtoehtö. Päätin sitten, että silppuan lihat pieniksi ja teen niistä kastiketta. Kun suunnitelma oli selvillä, ryhdyin tuumasta toimeen. Lihaa oli sen verran, että päätin laittaa osan siitä suoraan pakkaseen. Otin kaapista esille vaa`an, jotta voisin jakaa lihan sopiviin annoksiin. Kaavin lihat kalvosta pois ja lätkäisin koko määrän kerralla vaakaan ja taas tuli pientä ihmetystä. Katsoin paketin kyljessä ilmoitettua painoa ja vaa`an näyttämää lukemaa. Vaaka näytti n. 10 prosenttia pienempää lukemaa mitä oli paketissa. Paketin painoon ilmeisesti kuului lihan lisäksi tämä verkko ja kalvo lihan ympärillä. Näin sitä kustiin taas uudemman kerran kuluttajan silmään laittamalla hintaan ylimääräiset 10 prosenttia sellaisesta tavarasta, jota ei voi edes syödä.

Lopulta kuitenkin näiden kaikkien kohdattujen vastoinkäymisten ja tappioiden jälkeen sain tehtyä ruoan valmiiksi ja mahan täyteen. Niin ja se tarinan opetus? Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ostan jotain verkkoon käärittyä ruokaa.