Unien nainen

Enpähän nyt keksinyt muutakaan kirjoittelemisen aihetta, niin kirjoittelenpahan nyt vaikka entisistä kirjoituksista. Tarkemmin sanottuna kahdesta, joita yhdistää tuo otsikon nainen. Tai siis jos tarkemmin ajattelee, niin en kirjoitakaan nuista aiemmista teksteistä vaan tuosta naisesta. Eli, siis nyt kun aihe on selvillä...

Kirjoitin siis aikaisemmin unista, joissa pelasin jalkapeliä ja olin luistelemassa ja näissä molemmissa unissa pyöri tuo sama nainen. Tämä nainen on ihan oikeasti olemassa oleva henkilö, joka varhaisessa elämässäni oli osa arkeani. Olimme samalla luokalla aina ala-asteen ensimmäiseltä luokalta yläasteen viimeiselle luokalle asti. Eli siis kaikkinensa yhdeksän lukukautta, melkein kymmenen vuotta. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo peruskouluaika on muuten aika pitkä aikaväli viettää samojen naamojen kanssa. Tuskinpa missään muussa elämänvaiheessa on tullut oltua nuin pitkä aika tekemisissä samojen ihmisten kanssa (poislukien tietysti perhe). No mutta kuitenkin, tuota naista (tai silloin vielä tyttöä) tuli siis nähtyä useasti.

Mutta mitäs erikoista tuossa tytössä sitten oli? Olihan niitä muitakin tyttöjä samalla luokalla mutta eivät he ole niinkään jääneet ajatuksiin pyörimään. Selitys tuolle on kuitenkin yksinkertainen. Olin nimittäin ihastunut tähän tyttöön ihan sieltä ekaluokalta lähtien aina peruskoulun loppuun saakka. En nyt muista enää mistä se lähti liikkeelle mutta kuitenkin. Ehkä hän oli vain niin nätti ettei häneen voinut olla ihastumatta. Jos jotain hänen ulkonäöstään sanoo, niin hänellä oli ruskeat silmät ja tummanruskeat hiukset. Niin, mitäs minä kirjoitinkaan vähän aikaa sitten niistä minua miellyttävistä väriyhdistelmistä... Kumpi lienee ollut ensin? Se, että rupesin pitämään tummista hiuksista tuon tytön takia, vai se, että olen jo pienestä asti pitänyt tuosta väristä. Veikkailisin itse tuota jälkimmäistä.

Luonteeltaan tuo tyttö oli jotenkin erilainen kuin muut luokallani olleet tytöt. Välitunneilla tytöt ja pojat viettivät yleensä aikaa omissa piireissään, siis tytöt tyttöjen kesken ja pojat poikien, mutta tämä kyseinen tapaus saattoi olla molempien "ryhmittymien" kanssa. Näin kun tarkemmin muistelin nuita muita luokkani tyttöjä, niin enpä kyllä tosiaankaan ollut kovin paljon heidän kanssaan tekemisissä. Parhaiten tulin juttuun juuri tuon ihastuksen kanssa, mutta sekin kanssakäyminen oli melko vähäistä verrattuna yleensäkin muihin samalla luokalla oleviin.

Tuo tyttö oli myös pienoinen kiusanhenki minua kohtaan, varsinkin yläasteella. Ei hän kuitenkaan huonossa mielessä ollut kiusaaja. Enemmän se oli sellaista kiusoittelua. Naispuoleiset varmaan vaistoavat miehiä helpommin toisen henkilön olotilan/tunteet. Luulen, että tuo ihastus kiusoitteli minua, koska olin muita paljon hiljaisempi ja ujompi ja hän sen tiesi. Esimerkkeinä niistä kiusoitteluista voisipa mainita seuraavanlaisia juttuja. Yläasteella luokalle tuli myös muista kouluista oppilaita ja näiden muiden joukossa oli eräs toinen tyttö (tummat hiukset, ruskeat silmät, oli ihan näpsäkän näköinen). Tämä ihastus sitten kiusoitteli minua tuolla toisella tytöllä, kyseli mitä olen siitä mieltä, mitä pidän hänen ulkonäöstään jne. Joskus välitunnilla taas tämä ihastus hyppäsi istumaan syliini vähäksi aikaa tai saattoi tulla kaverinsa kanssa istumaan molemmin puolin viereeni ihan kiinni minuun. Ja kaikkea muuta sellaista.

Lienee varmaan sanomattakin selvää, että vähemmästäkin sitä ujompi menee hämilleen tuollaisissa tilanteissa. Nyt saattaisin käyttäytyä nuissa tilanteissa ihan eri tavalla mutta noh, nuorempana sitä oli tyhmä ja kokematon, niin sitä oli välillä aivan jäässä. Loppujen lopuksi kuitenkaan tuollaiset härnäämiset ja kiusoittelut eivät haitanneet minua mitenkään. Oikeastaan olin niistä hyvilläni, että sai edes joltakin vähän huomiota. Ja kun se tuli vielä siltä, johon olin ihastunut, niin välillä sitä oikein toivoi, että tulisipa se taas "kiusaamaan" minua.

En tiedä varmaksi mutta voisin kuvitella, että kun ihmiset aikustuvat ja vuosia tulee lisää, niin jossain vaiheessa heitä varmaan kiinnostaisi tavata vanhoja koulukavereita. Mutta se on vain minun arvailujani. Seuraava saattaa ehkä hieman kuulostaa tylyltä mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että minua ei kiinnosta pätkääkään tavata näitä peruskoulu- tai lukioaikaisia henkilöitä. Lieneekö tuon takana sitten se, että en koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään joukkoon ja kun ei ollut sellaisia todellisia ystäviä, niin eipä sitä ole sitten ollut mitään kiinnostusta niitä asioita ja henkilöitä kohtaan.

Mutta jokaiseen sääntöönhän on aina kuitenkin poikkeuksensa. Joskus olen ajatellut tuota kouluaikaista ihastusta, että minkälainen henkilö hän mahtaa nykyään olla ja mitenkähän meillä sattuisi juttu luistamaan, jos jossain sattumalta tapaisimme. Silloin kun vielä olin lärvikirjassa, niin löysin hänen profiilinsa sieltä mutta eipä sieltä nyt mitään valaisevaa tietoa herunut yksityisyysasetuksien takia. En kuitenkaan laittanut mitään viestiä tai muutakaan, kun ei jotenkin vain huvittanut ottaa yhteyttä. Tai pikemminkin ei ollut mitään hyvää syytä ottaa yhteyttä.

En tiedä mutta jotenkin minusta se on hölmöä, että vaikka emme kumpikaan asu enää sillä paikkakunnalla, jossa kävimme koulua, niin nyt sitten asumme tietääkseni kuitenkin samassa kaupungissa. Ei kuitenkaan olla kävelty kaupungin kaduilla vastakkain, tiedä sitten milloinka sekin tapahtuu vai tapahtuuko ollenkaan. Mutta aivan sama minulle, en ole menettänyt yöuniani tuon asian takia.