Harjoitukset jatkuvat

Jälleen Operaatio Puujalkaa... Olin taas yhdessä operaatioon liittyvässä seurantatapaamisessa. Tuossa tapaamisessa nyt ei oikeastaan ollut mitään uutta ja ihmeellistä itse operaation kannalta. Tehtiin sitä ja tätä ja vähän muutakin mitä on aikaisemmissakin tapaamisissa tehty.

Nuihin tapaamisiin on tullut paikalle aina vähitellen lisää OpSOja. Itse taisin olla joukon alkupäässä, sillä parissa ensimmäisessä tapaamisessa minun lisäksi paikalla oli vain pari muuta, kun toissapäivänä paikalla oli jo yhdeksän henkeä operaattorin lisäksi. Itse en suinkaan pane pahakseni, että väkimäärä lisääntyy. Otan sen siltä kannalta, että mitä enemmän väkeä, sitä enemmän mahdollisuuksia sosiaalisten kontaktien ottoon.

Mutta palatakseni tähän viimeisimpään kertaan. Tällä kertaa tuli oltua jo vähän sosiaalinen muiden kanssa. Ennen tapaamista porukkaa kertyi pikkuhiljaa paikalle odottelemaan ja siinä tuli jo vähän vaihdettua muutamia lauseita paikallaolijoiden kesken. Sanallisen viestinnän lisäksi tuli harjoitettua myös hieman sanatonta viestintää. Oikeastaan aika jännää miten pienen pienillä eleillä tuntuu olevan vaikutusta. Odotellessamme muita tulijoita paikalle, saapui paikalle eräs naispuoleinen brunetti. Hän istahti vieressäni olevalle tuolille, sanoin hänelle moi pienen hymyn saattelemana, johon vastauksena tuli samanlainen. Myöhemmin varsinaisia puuhailujamme puuhastellessamme katseemme kohtasivat tuon brunetin kanssa. Häneltä tuli pieni hymy, johon ei vonut olla hymyilemättä takaisin. Noh, ehkäpä nuo olivat vain merkityksettömiä hymyjä mutta kyllä niillä aina pienoinen mieltä lämmittävä vaikutus yksinäiselle on.

Valvovan operaattorinkin kanssa tuli juteltua hieman tapaamisen lopussa. Vaikkakin vain aiheeseen liittyvistä pikkujutuista mutta harjoitusta tuokin kuitenkin. Täytyy kyllä myöntää, että tuossakin toiminnassa minulla on hieman kavalaa ja pientä taka-ajatusta taustalla. Olen näissä aikasempien tapaamisten lopuissa aina pyrkinyt kyselemään valvovalta operaattorilta jotakin ja saamaan hieman sitä kautta keskustelua aikaiseksi. Se taka-ajatus tuossa on ollut se, että teen tavallaan itseäni hieman tutummaksi vastapuolelle, jolloin myöhempiä tapaamisia ajatellen tuolla voisi olla keskustelun aloituskynnystä madaltavaa vaikutusta.

Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että tuosta kerrasta jäi kokonaisuudessaan hyvä maku suuhun. Vaikka sinällään tuolla ei nyt tullut puhuttua mitenkään paljon, niin tuollaisilla pienilläkin ja ehkä muille merkityksettömän tuntuisilta jutusteluilla on minulle merkitystä. Ne tuntuvat antavan aina vähän energiaa tähän muuten niin perseestä olevan tilanteen keskelle.