Kuvitelmia

Olenpahan taas miettinyt seuraavanlaista... Minkä takia tai miksi pystyn kuvittelemaan jonkun toisen ihmisen helposti omaan elämääni erilaisiin tilanteisiin kun taas toista ihmistä en kirveelläkään? Siis lähinnä sillä tavalla, että pystyn helposti kuvittelemaan mielessäni tilanteita, joissa olemme. Muutamia "kuvitelmia" esimerkiksi mainiten: minä naputtelen jotakin tietokoneella kun toinen makaa takanani sängylläni kirjaa lukien, toinen on tiskaamassa astioita ja minä katselen vieressä, istumme saunan jälkeen parvekkeella pyyhkeisiin kääriytyneinä, ja kaikkea muita sellaisia hölmön normaaleja ja tavallistakin tavallisempia arkitilanteita.

Harvassa ovat nämä henkilöt, joista tuonkaltaisia mielikuvia pystyy kuvittelemaan helposti, niin ettei aivojen tarvitsisi tehdä töitä niiden eteen. Kyllä muitakin henkilöitä voi yrittää kuvitella tilanteisiin mutta jotenkin ne mielikuvat ovat luonnottoman tuntuisia. Nämä toiset taas tuntuvat niin luonnollisilta, että niissä tapahtumat lähtevät etenemään omalla painollaan, aivan kuin katselisi elokuvaa.

En nyt muista milloin aikaisemmin olisin tavannut tuollaisen henkilön, jota on "helppo ajatella", siitä on kuitenkin kulunut aikaa jo pitemmälti. Nämä ajatelmat taas tulivat mieleeni, kun törmäsin Operaatio Puujalassa tällaiseen henkilöön, joka on - yllätys yllätys - nainen. Kyseinen henkilö on operaattori, jonka kanssa olen ollut tekemisissä muutaman kerran. Ensimmäisen kerran minun piti tehdä hänen valvoessa eräs testi ja toisella kerralla sain hieman seurailla/tarkkailla häntä hänen paimentaessa OpSO-laumaa.

Ulkonäollisesti hän ei ole mitenkään erityinen, ei kedon kaunein kukkanen mutta ei sieltä rumimmastakaan päästä. Oikeastaan hän on aika tavallisen näköinen, voisipa käyttää ehkä luonnehdintaa naapurintyttömäinen. Hänen luonteestaan nyt en oikein pysty tarkasti vielä sanomaan mitään muutaman kerran perusteella mutta jotain kuitenkin.

Vähän samaan tapaan kuin aikaisemmin tehdessäni pika-analyysin, niin tässäkin tapauksessa ensivaikutelma muodostui äkkiä ensitapaamisen ensisekuntien ja -minuuttien perusteella. Minkälainen ensivaikutelma hänestä sitten jäi tuon perusteella? Lyhyesti ja ytimekkäästi yhdellä sanalla sanottuna: mukava.

Hänen seurassaan olo tuntui luontevan oloiselta ja jutustelukin sujui helposti. Testiäni tehdessä hän oli kannustava ja tsemppasi minua eteenpäin. Ja muutenkin hän oli tilanteen tasalla, tiesi mitä tehdään ja miten edetään, osasi ohjeistaa ja kyseli, jos en osannut sanoa jotakin. Langat siis olivat hyvin hänen hyppysissään.

Oikeastaan aika huvittavaa miten toisesta ihmisestä voi saada samanlaisessa tilanteessa aivan erilaisen kuvan. Nimittäin jouduin tekemään lähes yksi yhteen vastaavan testin tuon pika-analyysinaisen ohjauksessa ja silloinhan johtopäätös oli aivan jotakin muuta. Ja ei varmaan liene yllätys, että esimerkiksi tämän tapauksen kohdalla minun on vaikea tehdä näitä alussa mainittuja "kuvitelmia".

Työterveyspsykologin kanssa tuli puhuttua tuosta ensivaikutelmasta ja hän kertoi, että jonkun tutkimuksen mukaan ensivaikutelman tekemiseen menisi aikaa vain 0,7 sekuntia. Koitin etsiä hieman löytyisikö jostain tuollaisista tutkimuksista juttua mutta törmäsin yhteen blogikirjoitukseen, jossa oli seuraavanlaista tekstiä:

Mutta uusimpien tutkimusten mukaan ensivaikutelman tekemiseen ei tarvita kuin sekunnin 40:s osa. Huikean lyhyt aika! Eikä siinä vielä kaikki. Tutkimuksen mukaan tässä ajassa syntynyt ensivaikutelma on oikea yli 80% tapauksista!

Noh, tiedäpä häntä pystyykö sen tekemään 25 millisekunnissa mutta varmasti se on kuitenkin alle sekunnin luokkaa. Mutta mitäpä tästä voidaan loppupäätelmänä sanoa... Kannattaa panostaa ensivaikutelmaan, jos haluat jäädä kummittelemaan toisen ajatuksiin.