Kävin päivällä hieman taas kuntoilemassa pyörällä. Eilen illalla jo ajattelin, että huomenna pitää käydä ajelemassa, jos on aurinkoinen keli. Aurinkoinen kelihän sieltä tuli ja tänään ennen lenkille lähtöä kävin taas taistelua, että lähteäkö vai ei. Monesti käy näin aina ennen kuin pitäisi tehdä jotakin. Aikaisemmin olen ajatellut, että teen sen silloin ja kun se aika sitten lopulta koittaa niin olen jäänyt jumiin miettien tehdäkö vaiko ei. Usein sitten asia jää tekemättä, riippuen kyllä osittain vähän siitä mitä pitäisi tehdä. Esimerkkejä näitä jahkailuja aiheuttavista asioista on mm. siivous, kuntoilemaan lähtö, suihkussa käynti ja puhelimella soittaminen. Mutta takaisin raiteille... Tuli ajettua siis pyörällä ympyrä, kesto 35 minuuttia ja kilometrimäärää en jaksa mitata kartalta. Jälleen kerran tuuli, joka teki lenkistä rasittavamman. Tämä lenkki tuntui hieman raskaammalta mitä aikaisempi tapaus vaikka lyhyempi olikin. Yhteen suuntaan ajaessa tuntui tuulevan vastaan ja suuntaani muuttaessa tuuli vielä pahemmin vastaan. Hieman puolivälin jälkeen oikeassa kyljessä rupesi pistämään ja vauhtia piti hiljentää. Lieneekö ollut vikana se, kun tällä viikolla ei tullut juuri yhtään hyötyliikuntaa töiden takia ja varmaan myös tuulen lisäämällä rasituksella oli näppinsä pelissä. Mutta se siitä...
Mitäs muuta... Huomenna siis olisi vappu. Silloin kun joutuu viettämään itsekseen jotakin juhlapyhää/vapaapäivää, niin se on aivan sama miten sitä viettää tai on viettämättä. Esimerkiksi nyt kun tämä vappu sattui sellaiselle päivälle ettei sitä pysty viettämään esim. vanhempien kanssa niin huominen on minulle aivan normisunnuntai. Ei ole mitään vappupalloja, ei simaa, ei munkkeja, ei tippaleipiä... Yksinään ei huvita juhlistaa mitään sillä silloin sitä tuntee itsensä vain yksinäisemmäksi. Kun taas ne "normaalit" ihmiset viettävät tämäntyyliset päivät yhdessä hauskaa pitäen...
30.4.2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Eipä se aina välttämättä ole niin herkkua "normaalimmillakaan" tapauksilla. Ystäväni, jolla on pieniä lapsia, kertoi juuti ratkiriemukkaasta tavasta juhlia kahdestaan harvinaista vapaailtaa. Nimittäin hotellissa nukkumassa niin, että katsotaan telkkua, jonka ääreen toinen nukahtaa. Sitten siinä toinen voi miettiä, että surffaisiko netissä, nukkuisiko vai kävisikö suihkussa.
Ja tuota samaa tarinaa tuntuu kertovan suurinosa tuntemistani parisuhteellisista ja varsinkin perheellisistä ihmisistä.
Itsekin aina ihmettelen tuota ihan samaa, että ketä ne voimanpesät ovat, jotka näyttävät pitävän aina juhlapyhinä hienoja juhlia perheineen, kaikkine krumeluureineen. En tunne yhden yhtä sellaista ihmistä lähipiiristäni.
T:yksi, jolla ei myöskään ollut munkkeja, nakkeja tai tippaleipiä. Saati serpentiiniä. Kaupan valmissimaa kyllä ostin viikolla.
Ei näinä juhlapäivinä aina tarvitse olla vääntämässä hienoja juhlia, joille kaikki ovat kateellisia. Minulle esimerkiksi riittäisi vaikka näin vappuna jotakin arjesta poikkeavaa ruokaa ja yhdessäoloä. Ehkä... Toisaalta hieman hankala sanoa, kun ei ole parisuhteessa elosta mitään kokemuksia.
Lähetä kommentti