Kaupassa

Kävin viime lauantaina hakemassa kaupasta täydennystä ruokavarastooni. Kun olin lappamassa hedelmiä pussiin, iski kummallinen tunne...

"Minkä takia täällä kaupassa on pakko aina käydä ja ostaa?"

Olisi tehnyt mieli jättää tavarat niille sijoilleen ja lähteä kävelemään. Täytin kuitenkin pussin ja jatkoin kaupassa kiertämistä mutta koko sen loppuajan oli vähän "epätodellinen" olo. Alkaa tympiä jo koko ostaostaostaostaosta-touhu vaikka nytkin kävin ihan vain ruokaa ostamassa. Siis ihan perusjuttuja, jotta elämä sujuisi ja nälkä ei yllättäisi.

Sunnuntaina mietiskelin vähän ostamista ja tarpeettomia tavaroita. Siinä ajatellessa rupesi kaikki turhat - tai pikemminkin käyttämättömät - tavarat tympimään. Keittiöstä minulta löytyy ehkä eniten sellaisia tavaroita, joita tulee käytettyä ehkä kerran pari vuodessa, jos silloinkaan. Panin merkille, että ne tavarat, jotka olen itse ostanut, niin näitä käytän eniten. Vähimmälle käytölle ovat jääneet taasen ne, jotka olen saanut lahjaksi. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa työnantajalta joululahjaksi saamat kupit. Ne ovat edelleenkin paketissaan enkä ole käyttänyt niitä ollenkaan. Varmaankin jos minulla olisi sosiaalista elämää ja luonani kävisi vieraita niin ehkä niille sitten olisi käyttöä. Mutta kun sellaista ei ole niin eipä niillä yksinäinen tee mitään.

Loppujen lopuksi sitä tulisi hyvin vähällä tavaramäärällä toimeen. Eipä minulla kyllä muutenkaan kovin paljon tavaraa ole täällä ja asuntoni voi olla varmaan jonkun toisen mielestä sisustukseltaan aika askeettinen. Mutta siltikin täällä on joitakin tavaroita, joita en niin tarvitsisi. Toisaalta kyllä on jotakin mitä puuttuu mutta ne ovat yksittäisiä tavaroita.

Ai niin... Ja tämähän oli tietenkin aprillia. Töissä olen saanut tehdä ihan itsekseni hommia ja tuskinpa kukaan minuun ihastuisi alle viikossa (tai kymmenessä vuodessakaan).