Pupua ja muuta puppua

Tänään aamulla töihin mennessä näin tuplajäniskevennyksen. Pyörätien ojan penkalla oli kaksi jänistä, jotka olivat siinä syömässä heinää. Molemmilla oli ruskeat ja pehmeän näköiset turkit ja hännät olivat valkoiset töpöt tupsukat. Näyttivät siis hyvin jänismäisiltä, aivan kuten lasten saduissa konsanaan. :)

Työpaikalla taasen... Tein tänään siellä jotakin, joka aiheutti hieman hilpeitä tunteita joillekin. Kuvittelin hieman, että joku olisi tullut sanomaan minulle tuosta jotakin (teko oli jäljitettävissä minuun) mutta kukaan ei tullut koskaan sanomaan mitään. Syrjäkorvalla kuulin kyllä hieman siitä puhuttavan. Arvatenkin, jos joku toinen olisi tehnyt tuon jutun, hänelle siitä olisi varmasti jotakin kommentoitu. Mutta koska se olin minä niin mitään ei sanottu. Tämä sai taas minut tuntemaan itseni "näkymättömäksi"/tarpeettomaksi/ulkopuoliseksi/porukkaan kuulumattomaksi tuolla työpaikalla.

Tällä hetkellä työtilanne on sellainen, että joudun tekemään aika itsenäisesti töitä. Aina välillä tuolla tuntuu, että nyt tai jos työtehtäväni tuosta vielä kovin paljon itsenäisemmäksi muuttuisivat eli ei tarvitsisi olla paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa kanssa, niin eipä siellä juuri kukaan minulle juttele/juttelisi. Ja koska minäkään en ole paras puhumaan niin tuskinpa tulisi juteltua muillekaan kovin paljoa. Tosin enhän sitä tee nytkään, lähinnä keskustelut liittyvät aina tavalla tai toisella työasioihin. Jos joku tulee luokseni, niin yleensä joku tarvitsee apua jossakin asiassa tai toinen kysyy miten minulla riittää töitä (ei siis jaksamisen kannalta vaan enemmänkin resurssoinin vinkkelistä). Joskus vain on käynyt mielessä, että jos istuisin jossakin nurkkakopissa poissa ihmisten silmien alta, niin mitenkähän kauan menisi asian huomaamiseen, jos en jonakin päivänä työpaikalle enää ilmestyisi.