Sähköpostia tonkimassa

Kaikesta tuskailusta ja miettimisestä huolimatta päätin lähettää Päivänkakkaralle sähköpostin. Viestin sisällöksi en saanut loppujen lopuksi mitään kovin erikoista. Kunhan vain mainitsin, että hän oli jäänyt pyörimään mieleeni ja pari muuta lausetta sitomaan juttua. Jotenkin nyt on vain semmoinen kutina perseessä, että tuo posti ei koskaan saavuta häntä. Veikkaan, että vastaanottava postipalvelin tulkitsee sen roskapostiksi ja siirtää sen suoraan roskakoriin. Mutta kaikesta huolimatta, tehty mitä tehty.

Samalla kun laitoin tuota sähköpostia, niin tulin selanneeksi yhtä monista postilaatikoistani. Tuota laatikkoa olin käyttänyt viestitellessäni yhden sähköpostitutun kanssa ja nyt satuin vilkaisemaan yhtä vanhaa viestiä. Ohessa pieni katkelma viestin alusta.

Ajattelin pistää tulee postia sulle... Kun ei oo näkyny tyyppiä mesen puolella ja haluisin vähän vaihtaa kuulumisia tai jotain sen tapasta.
...
Jopa meni vaikeeks.. Kun ei oikein tuu mitää semmosta juttuu mitä kirjottais ja vähän aikaa sitten oli kauheesti asiaa mielessä mitä piti kirjotella.

Muistan edelleenkin minkälaisia tuntemuksia tuo pieni pätkä sai aikaan minussa, kun luin tuota viestiä saadessani sen. Minulle tuli tuosta sellainen tunne, että on tarvittu. Joku toinen on odottanut sitä, että olisi päässyt jakamaan ajatuksia minun kanssa. Tuo tunne on minulle aika kutkuttavan koukuttava ja se kai sai minut kirjoittelemaan/mesettelemään näiden sähköpostituttujen kanssa niin pitkään.

Nyt ei ole mitään sellaista asiaa elämässä, joka toisi tuollaista tuntemusta. Ei ole ollut hyvin pitkään aikaan ja se hieman masentaa. Tai ei ehkä masenna, pikemminkin saa olon alakuloiseksi. Jotain tarttis tehrä, jotta tuollaisen mieltä kutkuttavan tunteen saisi takaisin ja elämään tulisi edes jotain pikkukivaa tylsyyttä karkottamaan. Mutta miten, se taas on oma kysymysmerkkinsä.