Kappale jatkaa tasaista suoraviivaista liikettä vakionopeudella tai pysyy levossa, jos siihen ei vaikuta ulkoisia voimia tai vaikuttavien ulkoisten voimien summa on nolla.Mekaniikan 2. peruslaki on kaavana seuraavanlainen:
F = maEli voima on massa kertaa kiihtyvyys. Suomennetuna tuo laki tarkoittaa sitä, että kappaleeseen, jonka massa on m, vaikuttava jatkuva voima F antaa kappaleelle kiihtyvyyden a.
Ei taas kirjoitus suju ollenkaan, kuten ei oikein mikään muukaan. Tämä on taas näitä aikoja, kun kaikki innostus asioihin on hävinnyt jonnekin. Töissä on jaksanut tehdä töitään ihan kunnolla, kun on kerrankin jotakin mielenkiintoista tekemistä. Vastaavasti taas asunnolla mikään ei nappaa. Työpäivän jälkeen rutiinit asunnolla on seuraavanlaiset: syöminen, uutisten lukua netistä, surffailua muutamilla vakiosivuilla netissä, ehkä jonkun ohjelman katsominen, ehkä vähän kuntoilua jos jaksaa/innostaa, suihkuun, lehtien ja mainosten selailua jos niitä on tullut, lopulta nukkumaan.
Se rupeaa jo itseäänkin potuttamaan kunnolla, kun ei saa edes minkäänlaista pientä muutosta aikaiseksi elämässään, ei edes näihin idioottimaisen kangistuneihin arkirutiineihinsa. Perseestä tämä kevät, kun kaikki tuntuu heräävän talven horroksestaan mutta minulla sama paska jatkuu vain talvesta kevääseen, keväästä kesään, kesästä syksyyn, syksystä talveen.
Mistä minä saisin sellaisen pienen voimatuuppauksen, joka antaisi minulle vähän kiihtyvyyttä ja laittaisi edes vähän liikkeelle.... Jos tuota tuuppausta ei tule mistään, niin tämä m-massainen kappale pysyy paikalleen lössähtäneenä ja mätänee niille sijoilleen. Aivan kuten mekaniikan peruslaitkin sen toteavat.
Tekstit
3 kommenttia:
Kuule UT, tiedän astuvani tässä nyt yli kohteliaan ja soveliaan käytöksen rajojen, mutta seurattuani jonkin aikaa blogiasi haluaisin siltikin kertoa mielipiteeni tilanteestasi.
Minä luulen ja painotan sanaa luulen (koska luulo ei ole tiedon väärti), että sinä kärsit jonkinasteisesta masennuksesta.
Siihen on olemassa apua ja hoitoa, mutta sinun täytyy itse ottaa tilanteesi vakavasti ja sitoutua hakemaan sitä. Muuten se tilanne ei siitä itsestään millään tavalla tule korjautumaan, todennäköisesti vain pahenemaan. (Olettaen, että kärsit kliinisestä masennuksesta).
Masennukseen kuuluu, ettei pysty, kykene, eikä jaksa tehdä tilanteelleen mitään ja näkee kaiken toivottamana. Sen takia yksikseen sen avun etsiminen ja hakeminen onkin kyllä erittäin haastavaa. Koska niitä voimia ei vaan ole, vaikka kuinka tiedostaisikin oman tilanteensa.
Masentunut ihminen usein kuvittelee, että asiat järjestyisivät ja hän saisi elämänsä kuntoon, jos hän itse vaan olisi toisenlainen aka virkeämpi, energisempi, ahkerampi, parempi ja kaikinpuolin toisenlainen. Todellisuus kuitenkin useimmiten on se, että tällainen henkilö on jo itse yrittänyt vuosien ajan olla kaikkea tuota, ja siltikään tilanne ei siitä ole millään tavalla kohentunut. Päinvastoin usein voimavarat ovat vain huenneett entisestään. Ja syyllisyyskierre omasta huonouden - ja saamattomuudentunteesta vain pahenee.
Sinä olet selvästikin älykäs ja lahjakas ihminen. Jos tilanne olisi sinun ratkaistavissa yksiksesi, olisit kyllä sen jo ratkaissut noilla älyn lahjoilla jo ajat sitten. Usko pois. Senpä tähden ainoa järkevä realistinen havainto tilanteestasi on, että tilanne ei ole sinun ratkaistavissa eli ei sinun oman käytöksesti syy, vaan syy on jokin toinen. Ja se syy pitää selvittää ja pyytää siihen joku niihin asioihin erikoistunut ihminen tilannetta selvittämään ja hoitamaan.
Hae apua, eli mene lääkäriin. Asap.
Nimimerkillä kokemuksen syvä rintaääni.
*voi elämä miten pitkä kommentti*
Kyllä siellä lääkärin luona on jo käyty (ja tulee käytyäkin uudemmankin kerran) mutta eipä nämä asiat etene kovin vauhdikkaasti. Kuten muistaakseni jo mainitsin jossain aikaisemmassa kirjoituksessa/kommenttissa, niin tämän ongelman ratkominen sinällään olisi jo ihan oma kokopäiväaikainen työnsä. Nyt täytyy kuitenkin tyytyä vain verkkaiseen vauhtiin ja toivoa, että tuostakin vähästä olisi edes jotakin hyötyä.
Hyvä hyvä hyvä - jatka vaan siellä lääkärissä käyntiä. Kyllä minä sen muistin, että kerroit siitä jo aikaisemmin. Mutta kannattaa vaan tuputtaa sinne itseään useammin.
Olen huomannut, että uuvutustaktiikka on terveyskeskuksissa (ja monessa muussakin asiassa) se keino, jolla oikeasti saa asioita tapahtumaan. Valitettavasti kylläkin.
Vaikka ei näihin mielenkiemuroihin mitään poppakonsteja ole, joilla asiat saisi naps nips pois päiväjärjestyksestä. Kuitenkin on parempi tehdä edes se vähä mitä voi, vaikka kuinka hitaasti, kunhan tekee jotain.
Tärkeintä on, että saat keskusteluapua ja mieluiten vielä jonkinlaista vertaistukea. Yksin noiden asioiden pohdiskelu ei taatusti etene yhtikäs mihinkään. Joten sen takia rankuta vaan sinne lääkäriin, että nyt kaikki tuki tänne ja heti.
Niin - ja onhan keskusteluapua (mikä usein on erittäin aliarvostettua tärkeydeltään ihmiselle), saatavissa muualtakin kuin lääkäristä. Harvempi tulee ajatelleeksi, että esim. pappien ja diakonien tehtäviin kuuluu mitä suurimmassa määrin ihmisten kuunteleminen. Luottamuksellisesti. Sitä kylläkin kutsutaan sielunhoidoksi, mutta se on ilmaista ja se kuuluu papin ammattiin.
Todennäköisesti harvemmin ne keskustelut esim. kirkon tarjoamassa parisuhdeterapioissa mitään uskon asioita sivuavat, vaan ihan tavallisia arjen kiemuroita ja parisuhde ongelmia. Joten miksei sitten yksilöillekin.
Kannattaa yrittää hyödyntää kaikki ne avun lähteet, mitä yhteiskunta tarjoaa, koska niitä ei ole kovin montaa.
Taas kokemuksen syvä rintaääni, joka lähettelee pitkiä kommentteja.
Lähetä kommentti