15.5.2011

Nyt huudetaan!

Satuin viikolla vilkaisemaan blogin tilastoja. Katsellessani hakusanoja, joilla blogiini on osuttu, sattui silmään yksi huvittava hakusanapari, joka oli "jääkiekko vähä-älyinen". En tiedä mitä hakija on tuolla haulla tarkoittanut ja koittanut sillä etsiä. Kiinnostavaa olisi kyllä tietää. Voisin kuvitella, että nuo hakusanat on kirjoittanut joku nuorehko naispuoleinen henkilö, joka on kyrsiintynyt mieheensä, joka katsoo televisiosta kaikki mm-kisojen pelit. Lieneekö etsinyt jotain tieteellistä julkaisua, jossa on tutkittu jääkiekon ja vähä-älyisyyden välistä korrelaatiota.

Niin, tänä iltanahan taisi olla ne jääkiekon MömMö-kisat. Eipä ne paljoa minua kiinnosta, ihan olen samaa mieltä hakusanojen kanssa, että jääkiekko on vähä-älyisten pelaama laji vähä-älyisten seurattavaksi. Saas nähdä minkälaista mölinää illalla kuuluu naapuriasunnoista, kun jo puolivälierien aikaan naapurista kuului jotakin epämääräistä älämölöä. Saati sitten tänään, kun kyseessä on finaali. Hyvin olen kuitenkin muuten pystynyt nuo kisat välttämään/välttelemään, sillä en edes tiedä missä maassa ne pidetään.

Työpaikallakin rupesi jossain vaiheessa jo ärsyttämään tuo jääkiekkotouhu. Jonkun huonosti mennee pelin jälkeen toimistolla oli aina yleisiä torikokouksia, jossa mussutettiin pelistä ja pelaajien toimista. Mikä mahtaisikaan olla mussutuksen määrä, jos Ruotsi veisi taas voiton. Minulle se olisi oikeastaan voitto: saisinpahan tyytyväisenä myhäillä muiden katkerille pettymyksille.

Joskus nuorempana minäkin seurasin aina nuita jääkiekkokisoja, mutta jossakin täysi-ikäisyyden tienoilla kiinnostus lajia kohtaan lopahti. Tai ei oikeastaan vain jääkiekon osalta vaan myös "moottori-" ja kaikkien muidenkin urheilulajien osalta. Ehkä ne kaikki kävivät omalta osiltaan tylsiksi ja puuduttaviksi seurattaviksi. Ketä kiinnostaa katsoa, kun autot ajavat rataa ympäri n kierrosta, hikinen juoksija juoksee rataa ympäri kieli vyön alla tai joku vähä-älyinen apina yrittää saada mustaa kumiplättyä "maaliksi" kutsuttuun paikkaan ja jos ei siinä onnistu ja tunteet kuumenevat, niin käy "vastustajan" kimppuun.

Tai ehkä kuitenkin todennäköisin syy kiinnostuksen loppumiselle oli se, että kasvoin aikuiseksi, jota ei lapsien leikit enää kiinnosta.

3 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Ei tarvitse alkaa tylsäksi, vaikka kasvaakin aikuiseksi ;D.

Minua kiinnostavat sekä lasten että aikuisten leikit. Psykologia on kiinnostava juttu, eikä sitä voi erottaa mistään mitä ihminen tekee. Urheilu on mielenkiintoinen tutkimuskohde ja usein ihan kelpo viihdettä. Toisin kuin esimerkiksi politiikka, jota en jaksa seurata lainkaan.

Sinä saat toki olla eri mieltä :).

Urpo Turpo kirjoitti...

Politiikasta kyllä olen täysin samaa mieltä, niitä puhuvia päitä ei jaksa kuunnella yhtään. Ja urheiluko muka kelpo viihdettä, tuskin...

Noomi kirjoitti...

Hei, minä komppaan tässä Hehkuvaista hieman. En aiemmin arvostanut penkkiurheilua pätkääkään. En edelleenkään pidä sitä itselleni erityisen suurena viihteenä, MUTTA, olen nyt joutunut lukemaan urheilulehteä silloin tällöin ja olen oppinut nyt ymmärtämään jotain mm. ryhmädynamiikasta ja johtamisesta. Ihan vaan opiskelemalla hieman taustoja joukkuieiden takana.

Ei minua edelleenkään kiinnosta niinkään se tekninen puoli jossain kiekon tai pallon liikuttamisessa, mutta se strateginen ja psykologinen puoli sitäkin enemmän. Myös yksilölajeissa.

Niin no - kilpatansseja ja luistelua on kyllä kiva katsoa ihan muutenkin.

Ei pidä koskaan aliarvioida joidenkin asioiden merkitystä tai tärkeyttä. Niistä saattaa aina koitua jokin yllättävä sovellus, josta onkin suurta hyötyä yhteiskunnalle tai yksilölle. Olen joutunut opettelemaan tuota läksyä kantapään kautta.