Pitkä kevät

Sama vanha virsi taas kerran. Lyhyesti kuudella sanalla (ja yhdellä pilkulla) ilmaistuna: työt perseestä, haettavia työpaikkoja ei ole.

Koko alkuvuosi on ollut sellaista rämpimistä töiden suhteen. Välillä on kyrsinyt vähemmän, välillä enemmän. Eli joka tapauksessa eipä ole tainnut sellaista päivää olla, jolloin ei olisi jonkinasteista ketutusta ollut ilmassa. En tiedä mikä siinä on mutta hommat ovat tuntuneet menevän aina vain sekavampaan suuntaan. Siis sellaiseen, että missään ei ole selkeää alkua eikä selkeää loppua. Aiemmin asiat menivät vielä suurinpiirtein seuraavalla tavalla:

- Joudumme tekemään tällaisen systeemin. Tässä on lähtötiedot.
- Selvä.

Nykyään touhu on ajautunut seuraavanlaiseksi:

- Teepäs tuosta asiasta tuo dokumentti.
- Ööh...? Mihinkäs kokonaisuuten tämä kuuluu? Ja onkos tähän lähtötietoja?
- Kysy henkilöltä X (tai vaihtoehtoisesti)
- Minä laitan tulemaan sähköpostiketjun aiheesta, sieltä löytyy juttua.
- Öööh... Selvä.

Ja sitten yritetään kaivaa jostain hevonkuusen perseestä niitä tarvittavia tietoja lukemalla jotakin kuukauden ajalta käytyä haistapaskan sähköpostikeskustelua, jossa yksi tiedonmuru on siellä ja toinen täällä. Toinen hyväkäs on myös nämä aikataulut. Päätöksien kanssa vatuloidaan ja niitä venytetään ja vanutetaan mahdollisimman pitkään ja tietenkään töitä ei vielä saa aloittaa ennen päätöstä vaikka on selvästi nähtävissä, että työ joudutaan tekemään. Sitten kun se päätös lopulta tulee, niin hupsista keikkaa, kun kalenterista on hävinnyt kuukausi tehokasta työaikaa ja sitten on niin kiirekiireperkeleenkovakiire.

Katsoin tallentamistani työpaikkailmoituksista, että tammikuusta tähän päivään saakka minun koulutusalan työpaikkoja on opiskelukaupungissani ollut auki viitisen kappaletta. Yksi niistä oli määräaikainen, kahdessa oli vaatimus esimieskokemuksta, neljäs olisi käytännössä ollut reissutyötä ja viidennessä yritys ja työpaikkailmoitus oli vähän hämäränoloinen + työ sellaista, josta ei kokemusta. Että niistäpä olisi ollut sitten hyvä valita. Laskeskelin huvikseni ilmoitusten määrät viime vuodelta samalta aikaväliltä (4 kk). Tuolloin paikkoja oli ollut avoinna viitisentoista kappaletta eli kolminkertainen määrä. Suurin osa noistakin oli kaikenlaisia päällikköhakuja tai sitten niitä, joihin minulla ei ole kokemusta. Tosin olihan siellä viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla ne kaksi paikkaa, joihin pääsin ihan haastatteluun asti mutta reisillehän se meni niidenkin osalta.

Jos noiden avoimien paikkojen osalta sama hiljainen tahti jatkuu loppuvuoden, niin eipä tässä pahemmin hurraamista ole. Välillä sitä on miettinyt, että koulusta valmistumisen jälkeen olisi näköjään pitänyt lähteä ihan erilaiseen yritykseen töihin, jotta nyt olisi paremmat mahdollisuudet eri työpaikkoihin. Mutta silloisella nollatyökokemuksella ja alasta kovin paljoa tietämättä oli mentävä vain kiltisti töihin johonkin paikkaan, jotta ei tarvitsisi tyhjänpanttina olla.

Niin ja sellainen iloinen asia, että työpaikallamme on taas käynnistetty YT-neuvottelut. Sen tiedän varmaksi, että yksi henkilö saa näillä näkymin kenkää ja lomautuksiakin on luultavasti tulossa. Minun osalta suurimmat hommat alkavat loppua tuossa kesäkuun paikkeilla ja jatkosta ei ole tietoa, niin siinäpähän on arpomista, että tuleeko tuolloin lomalappu käteen vai ei.

Katsoin kalenterista, että jos pidän kesälomani joskus heinäkuussa, niin sinne on aikaa vielä tuskaisan pitkä kolme kuukautta ja jotenkin sinne asti pitäisi raahustaa.