Itsensä paljastelua, osa 2

3-vuotispostaukseen, joka ilmestyi kuukausi sitten (äkkiä näkyy aika kuluvan), tuli lukijatoive, joka tässä nyt osittain toteutetaan. Toiveessa pyydettiin avaamaan kirjoittajan persoonaan kuuluvia juttuja (mistä harrastuksista/musiikista tykkää, mitkä asiat kiinnostavat yms.). Edelleenkään en tule kertomaan/paljastamaan kaikkea itsestäni, koska nyymiteetti. Ehkä oikeastaan tuokin kertoo jo minusta jo jotain. Olen blogin suhteen lievästi vainoharhainen ja epäilen kaikkea mikä liikkuu tai on liikkumatta, joten joudun miettimään aina etukäteen tarkasti mitä aion kirjoittaa ja miten asiat esitän.

Kuten sanottua, tässä on vain osa minusta. Minulla on esimerkiksi yksi harrastus, josta en tule mainitsemaan täällä sanaakaan. Lisäksi mediamaustakin (sisältäen musiikki/TV-sarjat/elokuvat/kirjat) kerron paloja vain sieltä ja täältä, sillä makuni on varsin yksilöllinen ja jos paljastaisin sen kokonaan, niin voisin samoin tein kirjoittaa tähän oikean nimeni näkyviin. Niin ja kodin sisustuksessani on sellainen asia, joka luultavasti naksauttaisi joltakin lukijalta leuan lattiaan (no ei nyt ihan mutta melkein). Tai ainakin niin voisin kuvitella siitä, mitä olen hänen blogistaan joskus lukenut. Mutta sitten itse asiaan...

Aloitetaan helpoimmalla eli vaikka harrastuksista. Tuo aikaisemmin mainittu nimeltä mainitsematon harrastus on oikeastaan ainoa varsinainen harrastus mitä minulla on. Onhan näitä muitakin juttuja, joita tulee tehtyä vapaa-ajalla mutta jotenkin en koe niitä harrastuksiksi. Enemmän ne on sellaiselta tarvepohjalta tehtyjä juttuja. Juoksen ja pyöräilen, jotta pysyisin kunnossa ja ohjelmoin, jos sattuu olemaan jotakin ohjelmantyngän tarvetta.

Kirjoja tulee luettua nykyään hyvin vähän. Opiskeluvuosina lueskelin huomattavasti enemmän, kun kirjasto sattui olemaan ihan asuinpaikan lähellä. Silloin tuli paljon luettua sellaista ryijyrintaisen miehekästä seikkailukirjallisuutta ja science fictionia. Nykyään kirjoja tulee luettua, jos se liittyy johonkin mielenkiinnon kohteeseen. Esim. joskus tuli luettua bloggaaja Teppo M:n blogin tiimoilta tehty kirja Sata naista. Kuka muuten muistaa vielä tämän blogin? Nyt mielessä on pyörinyt, että jos joku päivä kirjastosta tulisi tarkistettua, että löytyisikö sieltä tämä kirja, johon TV-sarja Hannibal pohjautuu.

Tuosta päästäänkiin sopivasti aasinsiltaa pitkin köpöttelemään näihin TV-sarjoihin. Yleisesti ottaen tulee katseltua sellaisia yleisesti tunnettuja laatusarjoja. Ehkä myös enemmän sellaisia nörtähtäviä tai scifi-sarjoja tulee/on tullut katseltua, esimerkiksi vaikkapa Big Bang Theory (erinomaisen hauska) ja aikaa sitten loppunut Battlestar Galactica. Myös sellaiset pimeään puoleen liittyvät sarjat kiinnostavat jollain kierolla tavalla. Näistä esimerkkeinä Breaking Bad, Dexter ja tuo aiemmin mainittu Hannibal. En nyt lähde tämän tarkemmin erittelemään ja pohdiskelemaan, että miksi tykkään joistakin tietyistä sarjoista. Toiset vain kiinnostavat enemmän ja toiset ei sitten nappaa ollenkaan.

Musiikistakin on vähän vaikea sanoa mitään. Olen tässä viime aikoina katsellut tuota musiikkikirjastoani vähän sillä silmällä, että jotakin voisi siivota pois. Tämä musiikkimakuni tuntuu olevan hieman jonkinlaisessa käymistilassa. Nyt tuntuu sille, että sitä musiikkia mitä on tullut aikaisemmin popitettua enemmän, kuulostaa nyt vähän sellaiselta pläähiltä. Ehkä se minun musiikkamakuni on painottunut enemmän sellaiseen rockahtavampaan/metallimusiikin puoleen. Kuitenkin sellaiset artistit/bändit tuntuvat olevan harvemmassa, joita huvittaa kuunnella vielä useammankin vuoden jälkeen. Yksi sellainen on esimerkiksi Amorphis. Paljon muuten riippuu siitä laulajan äänestäkin, että miten hyvältä muusiikki kuulostaa. Olen huomannut, että minuun uppoaa aika hyvin sellainen pehmeä naisen ääni. Esimerkiksi Laura Närhellä on sellainen ääni vaikka hänen musiikista nyt en muuten erityisemmin intoile. Myöskin Within Temptationin laulajalla on sellainen mukavalta kuulostava ääni ja vielä kun tähän yhdistää heidän soittamansa musiikin, niin usein heidän musiikkia kuuntelenkin. Muuten yksi hyvä esimerkki tästä lauluäänen vaikutuksesta musiikin kuunneltavuuten löytyy Nightwishistä. Silloin kun laulajana oli vielä Tarja Turunen, niin sitä muusikkia oli mukava kuunnella. Sitten kun laulajaksi vaihtui tämä määkijä-Anette, niin minun Nightwishin kuuntelu loppui siihen paikkaan. Tiedä sitten miten hyvin lattiaa pyyhkii tämä Floor Jansen. Ei ole tullut kuunneltua mitään kappaleita tämän laulajan laulamana, niin ei pysty sanomaan mitään. Pitänee varmaan odotella seuraavaa levyä ja sitten katsoa uudestaan, että voisiko palata kuuntelemaan taas tuota bändiä.

Niin ja hei! Mitä saadaan, kun yhdistetään Tarja T. ja Within Temptation? Jotain sellaista, joka saa minun käsivarret ihan kananlihalle...



Taidan nyt katkaista tämän tekstin tähän vaikka tekstiä vielä tulisikin lisää. Mehukkaimmat palat jäävät seuraavaan kertaan ja jätetään lukijat jännän äärelle odottelemaan, tiedä mitä kaikkea minusta vielä paljastuukaan.