Arkijärki

Olen tässä sunnuntaipäivän aikana ihmetellyt itsekseni, että mikähän siinä on, että joiltakin ihmisiltä puuttuu sellainen arkijärki. Tai ehkä tarkemmin sanottuna kyky ajatella asioita ajassa eteenpäin. Muutamia esimerkkejä näin mainitakseni...

Esimerkki 1:

Jouduin kiinnittämään erään toisen henkilön kanssa yhteen paikkaan VÄLIAIKAISEN tuen. Toinen henkilö paukuttaa vasaralla nauloja tukeen hullun kiilto silmissä.

Toinen: "No nyt on ainakkii naulattu tukevasti kiinni eikä heilu mihinkään!"
Minä mielessäni: "Siis ei jumankauta mikä idiootti. Olisi siihen väliaikaiseen kiinnitykseen vähempikin riittänyt."

Parin viikon päästä, kun VÄLIAIKAISTA tukea ei enää tarvita ja sitä ollaan ottamassa pois.

Toinen: "No jo on perkele tiukkaan naulattu!"
Minä mielessäni: "Niin, kukahan idiootti sen mahtoikaan naulata kiinni."

Esimerkki 2:

Henkilöä on opastettu avaamaan eräs astia ensimmäisellä kerralla tietyllä tavalla, jotta seuraavilla kerroilla astiaa käytettäessä neste ei loisku yli.

Henkilö on avannut astian ensimmäisen kerran ja on ottamassa siitä nestettä nyt toisen kerran: *loiskutiloiskuti* "Oho! Sitähän tuli yli."

Esimerkki 3:

Minä käsittelen tavaroita työrukkaset käsissä. Toinen henkilö tulee viereen naureskelemaan ja irvailemaan: "Aina sinulla on nuo työjarrut käsissä. Vois ehkä hommat joutua nopeammin, jos ottasit ne pois töitä tehdessä."

Kuka osaa arvata, että keneltä lensi veret sormesta kymmenen minuutin kuluttua äskeisestä? Yhden pisteen vihje: se en ollut minä.

Välillä sitä vain tekisi yksinkertaisesti mieli ottaa edellä kuvatun kaltaisia idiootteja rinnuksista kiinni ja läpsiä avokämmenellä pitkin korvia niin paljon kuin siitä työrukkasesta lähtee. Jos sillä tavalla edes saisi joidenkin vatipäiden päähän menemään ajatusta "ajattele ensin, tee vasta sitten".