Mistä tietää, että ei ole elämää? Siitä, että chattailee puoli tuntia nokkelan botin kanssa.
Onpahan nyt opetettu tuollekin tekoälylle jotakin uutta ja tulipahan samalla harjoitettua hieman englannin kirjoitustaitojaan. Täytyy myöntää, että välillä tuo botti osasi keskustella hieman ihmismäisesti. Välillä jos sille kettuili, niin se otti hieman siitä itseensä. Mutta siinä kyllä olisi huomattavan paljon kehitettävää, että tuo botti muistaisi edes jotakin aikaisemmin sanotuista asioista. Nytkin se kysyi moneen kertaan nimeä eli taitoi hieman dementia vaivata sitä.
Tuli tuon bottikeskustelun takia mieleen hieman pakostakin chattailut sähköpostituttujen kanssa silloin joskus kouluaikaan. Olihan se ihan kivaa viestitellä oikean henkilön kanssa mutta oli se myös kyllä hieman hanurista. Välillä, tai aika monestikin, tuli väärinkäsityksiä, kun ei ollut kehon kieli ja äänenpainot käytettävissä. Tiedä sitten miten nyt jaksaisin pikaviestitellä, jos ylipäätään olisi joku, jonka kanssa hakata viestejä. Luultavasti seinä tulisi vastaan aika äkkiä juuri noiden sanattomien viestien puutteen takia.
14.12.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Chatista tekee haastavaa ja mielenkiintoista nimenomaan sanattoman viestinnän puute. Siinä sitä huomaa miten suuri osa kommunikaatiostamme on täysin sanatonta. Vaatii molemmilta osapuolilta töitä, että päästään siitä seinästä yli. :)
Haastavaa ja mielenkiintoista. No jaa... Makunsa kullakin. Minulla tulee ensimmäiseksi mieleen adjektiivit liian vaikeaa ja luotaantyöntävää.
Nimimerkillä: Putkiaivo
Lähetä kommentti