Kesäloman lähestyessä, jälkikirjoitus

Tuskin tulee kenelläkään yllätyksenä (paitsi ehkä työpaikkani ihmisille), että alan olla kurkkua myöten täynnä työpaikkaani. Tuosta työpaikasta minulla on kokemusta jo useampi vuosi. Ja mitä pitempään olen siellä ollut, sitä enemmän pinnan alta on alkanut paljastua paskaa. Yleensäkin koko toimiala, jossa yritys toimii, on alkanut muuttua minun mielessä entistä vastenmielisemmäksi ja luotaantyöntävämmäksi. Asioita on sen verran monia, että taidan listata ne tähän ylös, ensimmäisenä toimialaan liittyvät.

1) Kaikki työt ovat riippuvaisia asiakkaista. Jos asiakkailla menevät investoinnit jäihin, ensimmäisenä on kärsimässä tämä toimiala, jossa työskentelen.

2) Verrattuna kaikkiin niihin muihin toimialoihin, joilla tällä koulutuksella voisi työskennellä, niin tällä alalla palkat ovat kaikkein pienimpiä. Siitä löytyy ihan oman työntekijäliiton tekemää pätevää tilastotietoa.

3) Ala on kilpailtu kuralle. Juuri sen takia ne palkatkin on pienet, kun töistä tappelevat monet yritykset (lue: hinnat poljettu alas) ja työnantajien tarjolla on turhan paljon työväkeä (vaikka samalla nämä työnantajat vinkuvat työntekijäpulaa, haistakoot paskan).

Ja muutama kohta liittyen omaan työpaikkaan...

Näiden aikaisemmin listattujen asioiden, jotka eivät ole muuttuneet miksikään, lisäksi on vielä nämä (ainakin mitä mieleen tuli):

4) Jotkut nimeltä mainitsemattomat henkilöt ovat käytökseltään kokovartalokyrpiä lisättynä sillä, että he ovat omasta mielestään hauskoja vaikka eivät edes ole (malliesimerkkinä projektiääliö).

5) Kiirekiirekiirekiirekiirekiirekiirekovakiirekovakiire. Aikataulut ovat perseestä, koska niitä ei yleensä ole. Jos asiakas ei sellaista anna, niin ei sitä projektiääliökään osaa tehdä. Ja vaikka asiakas sellaisen antaisikin, niin projektiääliö ei osaa sen perusteellakaan aikatauluttaa yhtään sisäisiä asioitakaan. Hommia vain lykitään eteenpäin miten satutaan, kunnes alkuviikosta huomataan, että loppuviikkoon mennessä pitäisi toimitta jotakin eteenpäin.

6) Jos ei ole kiirekiirekiirekiirekiirekiirekiirekovakiirekovakiire (eli projektit ovat loppuneet), niin seuraavaksi voi odotella kengän kuvaa perseeseen.

7) Monilla henkilöillä asenteet ovat jämähtäneet paikoilleen. "Kun on tehty tällä tavalla vuodesta miekka ja kilpi lähtien, niin tehdään sitten näin." Ja eritoten yksi suosikeistani: "Ei tuo X tapa taivu tähän."

Tuota viimeistä kohtaa voisi kommentoida pitemmänkin pätkän, sillä se on alkanut ärsyttää minua enemmän ja enemmän. Suurin osa porukasta on sellaisia, jotka tekevät tavoillaan/tyyleillään asioita. Jos heitä neuvoo/opettaa, voivat he ehkä muuttaa toimintatapojaan paremmiksi (paino sanalla voivat). Tämä johtuu yleensä siitä, että he eivät tiedä uusista tekniikoista/ohjelmista/tavoista, jolloin he jatkavat toimimista niillä eväillä mitä heille on annettu.

Seuraavaksi ovat tyypit, jotka haluavat kehittyä, parantaa asioita ja ottavat asioista selvää, jos eivät tiedä. Näitä on työpaikalla ehkä yhden käsin sormilla laskettava määrä.

Viimeisenä on sitten myös kourallinen ihmisiä eli vastarannankiisket. Vaikka heille esimerkiksi näyttäisi, että tällä ohjelmalla voisi tehdä nämä ja nämä jutut tehokkaammin kuin tuolla entisellä, niin he rupeavat juputtamaan jostakin mitättömästä asiasta, johon ohjelma ei taivu. Heidän mielestä ohjelman pitäisi olla sellainen, että sillä saisi tehtyä aivan kaiken ja jos se ei tee sitä yhtä pikkupikku asiaa, niin ei se uusi ole sitten yhtään parempi kuin mitä se vanha ohjelma. Valitettavasti juuri nämä viimeiseksi mainitut jästipääidiootit saavat sitten jarrutettua ja torpattua lähes kaiken.

Vielä joku aika sitten työpaikalla oli esimies, joka edes yritti viedä kehitysasioita eteenpäin. Hänkin kyllä lähti alkuvuodesta muualle töihin, jolloin nyt paikalla ei ole ketään sellaista, joka veisi asioita aktiivisesti eteenpäin ja jolla ennenkaikkea olisi valtaa päättää asioista. Nyt touhu on lähinnä sellaista, että kaikki möllöttävät paikoillaan ja mitään ei tapahdu (vaikka syytä olisi).

Jos tuo työpaikka on niin perseestä, niin miksi en ole vaihtanut työpaikkaa? Suurimpana syynä on ehkä se, että itse työn sisältö on ollut mielekästä. Jos se ei olisi, minulta olisi levinnyt pälli jo aikoja sitten tuolla ja olisin vaihtanut paikkaa. Yhteen lauseeseen tiivistettynä sen voisi laittaa vaikka näin, että itse työn sisällössä ei ole (suurimmaksi osaksi) valitettavaa mutta työskentely-ympäristö ja -tavat alkavat olla perseestä.

Mutta nyt tuokin mitta alkaa pikkuhiljaa olla täynnä. Vai mitä muutakaan voi päätellä siitä, että nykyään aamulla sähköpostiaan avaa aina pieni vitutus päällä ja toivoo, että ei olisi tullut yhden yhtäkään sähköpostia, puhelintaan pitää äänettömällä ja toivoo ettei kukaan soittaisi ja työpäivän aikana aamupäivällä odottaa vain ruokatuntia ja iltapäivällä sitä, että voi lähteä kotiin.

Ilmiselvästi jonkinlaista muutosta pitäisi saada nyt aikaiseksi. Tuota muutosta olen ajatellut alustaa kesälomalla päivittämällä CV:n ajantasalle ja kirjoitelemalla valmiiksi hakukirjeiden pohjia. Ja saatanpa ehkä lähettää yhden avoimen hakemuksen yhteen tiettyyn yritykseen. Mutta joka tapauksessa pitäisi listata vaikka paperille omat vahvuutensa, heikkoutensa ja taitonsa. Niiden perusteella voisi sitten tarkentaa hieman mille alalle voisi suunnata nokkansa. Tarkoitus olisi tehdä vain sellaisia harkittuja täsmähakuja ja koittaa sitä kautta löytää ehkä se mieluisampi työpaikka.