Siivosin viime viikonloppuna kirjahyllyäni lehdistä, joita oli kertynyt jo ihan kunnon pinkka. Pinon alimmainen lehti oli tammikuun alusta, vuodelta 2008. Tätä lehteä katsellessa ajatukset lähtivät taas kiertämään omia polkujaan. Väkisinkin sitä alkoi miettiä, että mitä kaikkea tuona neljän vuoden aikana on tapahtunut. Tai pikemminkin ei ole tapahtunut.
Tuolloin vuoden 2008 alussa elämäni oli pienessä muutosvaiheessa, ei nyt mitenkään kummoisessa mutta kuitenkin jonkinlaisessa. Tilanteessa, josta lähtien kaikki olisi voinut olla toisin. Lienee tuskin mitenkään kovin yllättävää etteivät asiat lähteneet mihinkään uuteen suuntaan. Muistelen, että jonkinlaista yritystä olisi ollut muuttaa tuota tilannetta mutta tässä samaisessa tuolissa sitä edelleenkin istutaan. Kaikki vain jämähti ja sementoitui paikoilleen, kun yritykset eivät tuottaneet mitään tulosta.
Ehkä lähdin yrittämään väärän asian muutosta. Olisi pitänyt ensin yrittää muuttaa tätä ongelmaa ja vasta sitten jotakin muuta. Tosin ymmärsin vasta joskus syksyllä 2010, että minulla on jonkinasteinen ongelma näiden sosiaalisten taitojen suhteen. Hyvä lähteä siis muuttamaan jotakin, josta ei vielä oikeastaan ole tietoinen.
Nakkasin lopulta tuon neljän vuoden lehtipinon paperinkeräyslaatikkoon. Yhtä hyvin olisin voinut laittaa sinne ne elämäni neljä vuotta, taisivat olla yhtä merkityksettömiä kuin ne lehdetkin.
31.1.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Vaikka tämä onkin kliseistä jorinaa, niin sanon siltikin. Elämälläsi on merkitystä. Myös niillä kuluneella neljällä vuodella.
Tärkeimmät oivallukset elämästä opitaan valittettavan usein kipeiden kokemusten kautta ja siltikin hyvin hitaasti. Sinä olet kuitenkin oppinut jotain oleellista jo nyt, vaikket sitä itse niin selvästi pysty näkemäänkään.
Niin - ja varaa aika psykiatriselle sairaanhoitajalle, sinun pitää päästä juttelemaan tuosta tilanteesta jonkun kanssa. Yksin oman pään sisällä tilanteesi pohtiminen ei edistä asiaasi kovinkaan paljoa.
Tuo on ainakin suht. halpa keino ja sinne vielä pääsee, jos muualle ei.
Ihminen tarvitsee jonkun jolle puhua. Oli se sitten kuka tahansa.
Voimia.
Kiitos Noomi ärsyttävästä kommentistasi. Palaan asiaan myöhemmin uuden kirjoituksen merkeissä.
Olkoon Voima kanssasi.
Hei. Ei ollut tarkoitus olla ärsyttävä. Otan opikseni. Mutta olkoon sitten ne kuuluisat viimeiset sanat nämä:
hae ulkopuolista apua tilanteeseesi.
Lähetä kommentti