Huomenta

Paikallisen automarketin lihahyllyjen välissä kävellessäni näin, kun kauempana käytävän toisella puolella arviolta noin minun ikäluokkaa oleva kaupan "täti" työnteli tavaralavaa eteenpäin. Katseemme kohtasivat hetkeksi ja siinä naisen katseessa oli jotakin kummallista. Tai en osaa tarkalleen sanoa mitä se oli mutta joka tapauksessa tämä tuntui minusta poikkeavalta. En kuitenkaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota ja ryhdyin silmäilemään ostoslistaani läpi. Lähdin taas kävelemään eteenpäin ja tämä nainen tuli vastaan kulkiessaan vastakkaiseen suuntaan. Minun kohdalla hän sanoi "huomenta", johon tietenkin vastasin kohteliaasti takaisin.

Mitämitämitä...??? mietin mielessäni ohitettuani naisen. En edes muista milloin viimeksi joku on sanonut minulle tuossa kaupassa huomenta. No tietysti kassalla olevat aina tervehtivät mutta noin niin kuin ajateltuna muuta henkilökuntaa, joka pyörii aina aamuisin täyttelemässä hyllyjä. Erittäin harvinaista.

Kaupasta palatessa mietin tuota, miksi nainen tervehti ja päädyin seuraaviin mahdollisiin lopputulemiin.

a) Katseemme kohdatessa ensimmäisen kerran meille tuli ikäänkuin sanaton velvollisuus tervehtiä toisiamme.
b) Nainen tervehti, koska se kuuluu hänen (asiakaspalvelu)tapoihinsa.
c) Nainen huomasi minun komean ulkoisen habituksen ja halusi saada huomioni.
d) Olen jo yksinkertaisesti niin vieraantunut muista ihmisistä, että tuntemattoman henkilön tekemä yksinkertainen huomenen toivotus tuntuu jo kummalliselta.

Tiedä sitten mikä nuista, vai kaikki yhdessä, olivat sitten syynä. Tai sitten ei mikään ja tein vain taas kärpäsestä härkäsen pienessä mielessäni.