8.6.2011

Lääh ja toisenkin kerran Lääh

Lämmintä on... Mikäpäs siinä oleskellessa on. Siinä mielessä nämä lämpimät kelit ovat mukavia kun vaatetuksen kanssa ei tarvitse pähkäillä sen pahemmin. Loskakeleillä ja talvella joutuu aina hieman miettimään miten toppautua, että pysyy lämpimänä/kuivana. Kesä onkin sitten eri juttu. Asusteeksi riittää t-paita ja kelistä riippuen shortsit tai jotkut pitkälahkeiset housut.

Kävin ajelemassa äsken pyörällä. Matkan tarkoituksena oli tiedustella reitti yhteen paikkaan, jossa tulen parin viikon päästä käymään. Apropoo, aika kummallista miten tykkään juuri helteen aikana ajella pyörällä. Kuumalla kelillä tulee lähdettyä paljon helpommin liikkeelle verrattuna vaikkapa "normaaliin" (puolipilvistä, +20 °C) kesäkeliin. Luulisi asian olevan juuri päinvastoin mutta eipä olekaan.

Nolottaa hieman tunnustaa, mutta oli tuolla lenkillä toinenkin tarkoitus. Lämmintä kun oli, niin oli erittäin otollinen keli käydä tiirailemassa TISSEJÄ. Mikäs sen kivempaa kuin tutkailla, että miten ne niukkojen paitojen etuosat oikein pullottaa. Kyllähän se mieltä lämmittää mukavasti, kun näkee oikein sopivan kokoiset ja napakan terhakkaat rinnat. Niitä katselisi (ja vaikka hiplaisikin!) vähän pitempäänkin...

4 kommenttia:

Rippu kirjoitti...

:D Mitäpäs noloa siinä on. Tosin en suosittele tuon hiplailun toteuttamista, siitä voi tulla ongelmia. Mutta tokihan sitä katsoa saa, jos ne siihen näytille on "laitettu".

Tosin vinkkinä (vaikka tämän varmasti kyllä tiedätkin): harvempi nainen kyylääjiin haluaa tarkemmin tutustua. Eli jos haluat hiplailuetäisyydelle (=tehdä tarkempaa tuttavuutta), kannattaa pitää ne silmät edes näennäisesti kurissa :D

Urpo Turpo kirjoitti...

Niinpä niin... Hiplailuetäisyydelle pääseminen = toiveajattelua

Rippu kirjoitti...

Ehkäpä, mutta toiveissa on toteutumisen siemen. Joo tiedän, oksettavaa positiivisuutta... Tiedätkö, sitten jos sulla olisi siihen mahdollisuus, niin luuletko että tarttuisit toimeen? Vai ajattelisitko sittenkin vaan, että ryssisit sen vaan kuitenkin?

Omalla kohdalla olen huomannut (ja nyt en puhu hipeltelystä vaan ylipäänsä asioista), että omassa mielessäni saatan katkerasti ajatella, että niinkuin mulla ikinä olisi mahdollisuutta siihen ja tähän ja tuohon. Ja sitten jos siihen yllättäen on tullut mahdollisuus, niin en ole kiitollinen tilaisuudesta vaan jänistän. Kun ei yritä niin ei voi lentää nenälleen.

Nojoo, tulipa taas mieleen :D

Urpo Turpo kirjoitti...

Tiedätkö, sitten jos sulla olisi siihen mahdollisuus, niin luuletko että tarttuisit toimeen?

Hankala sanoa, voi ehkä riippua vähän tilanteesta. Esimerkiksi tuolla saunaillassa ollessa minulla olisi ollut mahdollisuus heittää kommenttia yhteen keskusteluun. Kommentia ei kuitenkaan koskaan sanottu.

Itse en ajattele mielessäni kuten sinä (niinkuin mulla ikinä olisi mahdollisuutta siihen ja tähän ja tuohon). Minulla se menee niin, että kun ensin huomaan jonkun tilanteen, johon voisin reagoida ja sitten kuitenkin jätän reagoimatta, niin tässä vaiheessa ajettelen, että "siinä meni sekin tilaisuus".

Kaikki on mahdollista, minua ei vain jostain syystä nappaa.