Tuosta aikasemmin kirjoitetusta arvauksesta... Kävin viime viikolla tosiaan lääkärissä, tänään kävin siellä toisen kerran vähän pitemmällä visiitillä. Eihän sieltä nyt mitään diagnoosia vielä tullut, sen sijaan tuli lähetettä erikoislääkärille... Sillekin pitäisi varata itse aika mutta milloin sitten teen sen, niin se on asia erikseen, koska inhoan hyvin paljon puhelimella soittamista jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Ja vielä kun siihen ajanvarausnumeroon soittamisesta nyhdetään se parikymmenttä senttiä minuutti niin se tekee luuriin tarttumisesta vieläkin vastenmielisempää... Taitaa olla tämän asian hoito hyvin pitkän ajan juttu...
Eilen illalla tuli poltettua pinna pienen asian takia... Ostin joku kuukausi sitten pienen tavaran, jota aioin käyttää yhdessä pienessä projektissa. Nämä minun projektit tuppaa olemaan aina hieman hitaasti eteneviä, niin myös tämäkin. Laitoin aikaisemmin tämän osasen parin muun tavaran kanssa sellaiseen muovirasiaan säilytykseen, jotta ne eivät pyörisi pitkin pöytiä. Eilen illalla ryhdyin taas hieman viemään projektiani eteenpäin ja otin nämä esineet tästä rasiasta pyöritelläkseni niitä hyppysissä. Rasiassa oli tämä osanen ja muovipussi, jossa oli vielä pienempiä osia. Ihmettelin vähän kun jotenkin muovipussi oli ikäänkuin liimautunut kiinni yhdestä kohdin vaikka nämä tavarat eivät olleet liimaa nähneetkään. Noh, jatkoin ja katselin tätä aikasemmin ostaamaani osaa ja pyörittelin sitä käsissäni kunnes siitä lähti irti palanen ja ilme oli taas tuttu O_o WTF. Ihmetellessäni ja tutkiessani rikkoutunutta osaa mieleeni pätkähti tuosta liimaantuneesta muovipussista, että erilaiset muovit voi sulattaa toisia muoveja ja tämän takia pussi oli hieman sulanut ja myöskin se toinen osa rikkoutui. Muovi sulattaa muovia... VOI JUMALAUTA!!! Yhdessä millisekunissa V-käyrä nousi uusiin sfääreihin ja tämä muovinen säilytysrasia lensi seinään. Istuin pöydän ääressä kirosanoja päästellen kunnes nousin ylös ja astelin rasian luo. Otin käsipainon ja murskasin tämän saatanan perkeleellisen muovirasian paskaksi ja heitin sen roskiin... Että voikin nuin pieni ja mitätön asia vituttaa paljon. Projekti ei tule etenemään enää minnekään sillä uutta samanlaista paskaosaa en ala ostamaan, joka pelkästään hajoaa siitä, että sitä säilyttää tietämättään vääränlaisessa rasiassa. Nykyään tuntuu, että markkinoille syydetään paskaa, joka hajoaa vähäisimmästäkin pikku tärinästä/käsittelystä/säilytyksestä...
Taas on sellainen olo, että mikään ei kiinnosta tippaakaan ja kaikki on samaa tylsää paskaa ja yksinoloa. Tästä joutaakin taas nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä pirtsakkana ennen viittä...
PS. Olen katsellut vähän mitä kautta näille sivuille eksytään ja eniten tänne löydetään blogilistan kautta avainsanalla seksi. Jos satuit nyt tulemaan tänne sivulle juuri sitä kautta niin valitettavasti voin kertoa ettet tule sitä tästä blogista paljoa löytämään... Senkin perverssi.
17.11.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Minä löysin tämän blogisi lukemalla kommenttisi toiselta blogilta, jonne myös olin aikaisemmin eksynyt lukemalla jonkun toisen kommentin jne.
En ehtinyt vielä lukemaan kaikkia kirjoituksiasi.
Tämä kirjoitus oli minusta hyvä, koska osoitit oikeasit pystyväsi kokemaan voimakkaita tunteita. Vaikkakin raivoa ja vihaa, mutta ne ovat ainakin osoitus siitä, että olet elossa. Ehkä tuo episodi todisti sen, että sinulla on paljon käsittelemätöntä vihaa siellä kuoren alla. Et ehkä oikein löydä sille sopivaa purkautumiskeinoa, ennenkuin jokin mielestäsi ns. "hyväksyttävän" asia tapahtuu kuten tämä odottamaton "muovi sulattaa muovia" -episodi.
En nyt osaa oikein selittää selkeästi. Siis tarkoitan, että on sopivampaa osoittaa raivonsa ja turhautumansa jollekin muovinpalaselle, kuin vaikka oikealle ihmisille, varsinkin sille ihmiselle, jolle se oikeasti kuuluisi.
Menen nyt aika pitkälle tuossa olettamuksessani, en halua loukata vaan saada sinut yrittämään ymmärtämään, että on ok. ylipäätään kokea tunteita. Olivat ne sitten hyviä tai huonoja.
Hyvä, että olet alkanut kirjoittamaan tätä blogia.
Hyvää kevään jatkoa.
Luulen suunnilleen ymmärtäväni mitä ajat takaa. Pitää varmaankin tämän aiheen pohjalta tehdä uusi postaus, jossa käsittelen aihetta hieman tarkemmin.
En oikein itsekään osaa pukea selkeästi sanoiksi, mitä tarkoitan, mutta tunnistan tuon käyttäytymismallin joistakin lähellä olevistani ihmisistä.
Heillä ainakin ihan selvästi asiaan liittyy jotain tuonsuuntaista tunnepuolen tukahduttamista, joka sitten purkautuu usein juuri kuvailemallasi tavalla. Hillitön raivokohtaus jostain pienestä vastoinkäymisestä. (Niin - ja siis olen joutunut noihin tilanteisiin myös itse joskus).
Itselläni se usein on myös jossain määrin peiteltyä raivoa/vihaa itseään kohtaan siinä mielessä, että kokee itsensä epäonnistuneeksi itselleen asettamiensa standardien täyttämisessä. (Huom, jotka eivät aina suinkaan ole itse itselleen asettamia, vaan joku muu on ne sinne päähän asettanut jo ajat sitten, mutta joita kuvittelee omiksi standardeikseen).
No - enpä tiedä oliko tässä jutussani juurikaan järkeä, mutta pointti ehkä on se, että ne raivokohtaukset eivät synny turhasta, vaan ne ovat viesi/merkki jostain. Ja sitä viestiä kannattaa enemminkin yrittää kuunnella, kuin vähätellä.
Lähetä kommentti