Kirjoittamisen vaikeudesta

En ole ollut ikinä mikään kirjoittajatyyppi ja se on taas tullut huomattua tätä blogia kirjoittaessa. Muistelen, että peruskoulu- ja lukioaikaan kaikki ainekirjoitukset olivat tuskaa ja olisinko koskaan saanut niistä seiskalla parempaa alkavaa numeroa. Minulla saattoi hyvinkin mennä äikän kaksoistunti kynää pyöritellessä ja seiniä tuijottaessa ja katsellessa kun muut tuhertaa luokassa kynä sauhuten ja itsellä ei tullut mieleen mitään kirjoitettavaa.

Viime aikoina on tuntunut, että päässä ajatukset pyörivät ylikierroksilla heti herätessä ja sama jatkuu aina iltaan asti. Mutta kun istuu tietokoneen eteen ja koittaa kirjoittaa ne ajatukset jotenkin ymmärrettävään muotoon niin vaikeaa tekee. Nytkin on yksi teksti luonnoksena työn alla, piti ottaa pientä taukoa siihen juttuun kun tuntui ettei siihen saanut päätä eikä häntää.

Taitaa olla parasta pitää lauseet ja lyhyinä ja ytimekkäinä niin toivottavasti onnistuu... Toisaalta, antakaa minulle joku tuttu työkalu (olkoon se vaikka joku töissä käytettävä tietokoneohjelma, vasara tai muu sellainen) ja tehtävä, joka pitäisi hoitaa sillä työkalulla, niin silloin minulta ei kyllä mene sormi suuhun. Tällaiset kädentaitoja tai konemaista ajattelua vaativat tehtävät minulta kyllä onnistuvat helposti. Liekö tämä sitten miehisen putkiaivoajattelun tulosta vai mitä mutta näin se kuitenkin menee minun kohdalla...