Puhetta peräkammarista

Kun käyn aina katsomassa päivittäin Fingerporia mullikkalehden sivuilta, niin tällä viikolla siellä sivuston sivupalkista sattui silmään nämä jutut Finlaysonin kohua aiheuttaneesta kampanjasta. Olisiko se ollut keskiviikkona, kun näin ensimmäisen kerran uutisen tuosta asiasta. Lukaisin sen, kohautin olkiani ja jatkoin matkaani eteenpäin sen enempiä miettimättä. Perjantaina näin toisen uutisen ja sitä lukiessa rupesi vituttamaan.



On se nyt vittu, kun aletaan peräkammarin ihmisiä (lue: minua) syyttelemään syyttä suotta! Ja kun lähdetään puhumaan siitä tasa-arvosta, niin sekö se sitten on tasa-arvoa, että naisilla ei ole 6-12 kk:n mittaista pakollista ase-/siivilipalvelusta/vankeusrangaistusta ja miehillä on. Pitäköön jumalauta tuokin perkeleen Kurttila suunsa kiinni saatana niin kauan, kun tuo epäkohta ei poistu! Samasta työstä sama palkka!



Niin ja sehän tasa-arvo on täyttä paskaa, ei sellaista ole olemassakaan.

Jos joskus onnistun kellistämään tänne peräkammarin sänkyyn jonkun naisen, niin sängyssä ei ainakaan tule olemaan tuon juntti-firman lakanoita. Eikä kiimaisen seksin jälkeisen suihkun jäljiltä kuivata vartaloita apina-firman pyyhkeillä. ÄRH!

Tuttua touhua

Jotenkin touhu kuulosti niin tutulta taas. Ja eikä ihmekään, viime vuonna lomalle olessani olen kirjoittanut aivan samasta asiasta. Eli lyhesti sanottuna eilen illalla naama oli lähes tämän näköinen:



Olen lomalla ollessani ohjelmoinut yhtä ohjelmaa ja homma tökkäsi illalla vaiheeseen, josta en päässyt eteenpäin. Tappelin ongelman kanssa vielä puoli yhdentoista aikaan illalla, jonka jälkeen nakkasin rukkaset nurkkaan. Aamulla heräsin jo jostain syystä puoli neljän aikaan ja heti tuo ongelma alkoi pyöriä päässä.

Tänä aamuna googlettelin ongelmaan ratkaisua. Yleensä sekin on melkoista neulan etsimistä heinäsuovasta mikäli ei osaa etsiä juuri tietyillä hakusanoilla. Välillä netistä ongelmiin apua etsiessä olen miettinyt, että mitenkähän herkästi muut ihmiset kyselevät ohjelmointiongelmiinsa apuja Q&A-sivuilta. Itse en ole kysynyt milloinkaan yhtäkään kysymystä. Aina on jotenkin löytynyt jonkinlainen keino, jolla on selvinnyt eteenpäin. Nytkin sain jotenkin oiottua ongelmat ja pääsin etenemään. Ja se tunne, kun saa jonkin ongelman ratkaistua:



Tiedä sitten mihin tökkää taas seuraavan kerran. Melko jakomielitautisen harrastus tämä ohjelmointi...

Siirtymävaihe

Erilaiset siirtymävaiheet on kyllä hanurista. Ensin öllötetään staattisessa tilassa A, josta siirrytään tilaan B. Ja tämä siirtymä A:sta -> B:hen on se mistä minä en pahemmin tykkää. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä loma-aika. Normaaliarkihan menee suurimmaksi osaksi itsekseen ollessa. Ja vaikka töissä käynkin ja näen siellä muita ihmisiä, niin noh... sitä "ei lasketa".

Nyt kun on tämä loma-aika, niin suurin osa siitä on tullut vietettyä lähiomaisten kanssa. Vaikka en tuossakaan tilanteessa ole kovinkaan sosiaalista sorttia, niin silti lähietäisyydellä on ollut ihmisiä, joiden seurassa voi halutessaan olla omana itsenään. Jossain vaiheessa kuitenkin on taas siirryttävä niihin omiin yksinäisiin oloihinsa. Yleensä tässä vaiheessa iskee se hienoinen masennus, kun yrittää totutella taas siihen itsekseen oleiluun. Ja juuri tämä on se vaihe, josta itse en kovin innostu. Paljon helpompaa olisi, jos A) seuraa olisi ympärillä säännöllisesti tai B) olisi koko aika omissa oloissaan.

Mutta aivan kuten paskan hajuunkin tottuu aikaa myöten, niin itsekseen oleminenkin lähtee sujumaan taas pikkuhiljaa. Radio täyttää hiljaisuutta ja tietokoneella voi veivata vaikka tällaisia kuvia Tinder-maailmasta...