6.11.2016

Turha puhelin

Perjantaina töissä siviilipuhelimeni soi ja vastasin siihen. Siellä oli (jälleen kerran) joku vakuutusyhtiön nuori kloppi, joka yritti (jälleen kerran) tyrkyttää jotain vapaa-ajan matkavakuutusta tai vastaavaa, jossa ensimmäinen vuosi on täysin ilmainen, koska olen ollut niin hyvä asiakas. En tee sellaisella mitään, joten lyhyeen loppui sekin puhelu.

Aloin muistella, että milloin viimeksi olen tarvinnut soitella/vastailla puhelimella muussa kuin kotipuolen yhteydenpidossa. Viimeisen vuoden aikana puhelimeni on soinut ehkä sen pari kolme kertaa (siis ennen tuota vakuutusklopin soittoa), mutta silloinkaan en ole voinut vastata puhelimeen. Kahdesti olen ollut ajamassa autolla ja kerran olin työpuhelimessa, niin jäi vastaamatta. Ja kun numerot olivat minulle tuntemattomia ja tietoja ei löytynyt numerotiedustelusta, niin enpä soitellut peräänkään. Eli melko turhaksi jäänyt koko puhelimen käyttö viimeisen vuoden aikana, jos puheluja kotiin ei oteta huomioon. Niin tai no, soitinhan minä tässä vähän aikaa sitten hammashuollon ajanvaraukseen, joten ei tuo puhelin aivan virattomaksi ole jäänyt.

Niin vielä tuli mieleen tuosta vakuutustyrkytyksestä sellainen, että jos kerta olen ollut muka niin hyvä asiakas, niin mikseivät anna samantien alennusta kotivakuutuksesta? Ihme perseilyä tuollainen, että uusille asiakkaille tuputetaan vakuutuksia puoli-ilmaiseksi tai jopa ilmaiseksi mutta vanhoille ei anneta minkäänlaisia alennuksia. Pitäisi näköjään tehdä kilpailutuskierros noissa vakuutusasioissakin ja katsoa muuttuuko hinnat mihinkään.

2 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Miten olet voinut välttyä puhelimen käyttämiseltä? Onko aika mennyt tosiaan niin nopsaan ettei vuoden sisään osu edes mikään muuttoon tai työpaikan vaihdokseen liittyvä juttu, jossa olisi tullut puhelimelle käyttöä? Ei ole koskaan tarvinnut soittaa huoltomiehelle tai isännöitsijälle? Et ole soittanut työkavereille (entisille tai nykyisille), autohuoltoon tai viihdelinjoille?

Noh, niin. Erään testin mukaan minä olenkin tyyppinä auditiivistonaalinen. Melkeinpä kaikilla elämän osa-alueilla tekemiseni, ajatteluni, oppimiseni ja toimintani perustuu kuuloaistiin ja keskusteluun eli sanalliseen puheviestintään. Jos minulla ei ole puhekumppania, puhun itsekseni. Jos en puhu ääneen, keskustelen pääni sisällä.

Ollaan kyllä tosi erilaisia. Jännä.

Ja sinulle olisi kyllä aika turha kaupata mitään megasuurta puhepakettia. En tarvitse sellaista itsekään, vaikka paljon puhunkin.

Urpo Turpo kirjoitti...

No niin tuo vain on näyttänyt käyvän. Muutosta ja työpaikan vaihdosta on jo yli vuosi ja asunnossakin on kaikki kunnossa, joten ei ole tarvinnut soitella huoltoon tai isännöitsijälle. Minulla ei ole työkavereille asiaa töiden ulkopuolella, mutta ei sen puoleen, ei ole kukaan heistäkään koittanut tavoitella minua työajan ulkopuolella. Huollossa olen käynyt hoitamassa asiat ohi kulkiessani ja viihdelinjat on jonninjoutavaa rahastusta/kusetusta.

Onhan se jännää... Yksille kuunteleminen ja puhuminen voi olla helpoin tapa tehdä asioita, toisille piirteleminen ja katseleminen ja kolmansille tekeminen. Mutta parempi niin, eihän siitä tulisi yhtään mitään jos kaikki pälpättäisivät koko ajan toistensa päälle.