Virtuaalihiplausta

Eilen kirjoittelin siitä, kun aurinkoa ei tainnut marraskuussa näkyä juuri lainkaan. Tänään mollukka killotti sitten osan päivää pilvettömältä taivaalta. Eipä siitäkään kovin suurta iloa ollut, kun auringonpaisteen aikana piti möllöttää neljän seinän sisällä ja tehdä töitä. Töistä pois lähtiessä oli jo aurinko sitten painunut taivaanrannan taa. Näkymä oli kuitenkin mukavan värikäs: ylhäällä näkyi sinistä taivasta, siitä alaspäin tuli punaisen punaista väriä (ilmeisesti alhaalla olleista pilvistä) ja taivaanrannan ja metsän rajassa oli vielä keltaista.

Huvitti eräs uutinen, kun näin sen otsikon.

Haptic holograms let you touch the void in VR

Kyseessä oli siis tekniikkaa, jolla ääniaaltojen avulla luodaan ilmaan "kosketeltavia" esineitä. Luultavasti ajatusmaailmani on hieman kaksimielisen kiero, sillä heti ensimmäisenä ajatuksena tuosta otsikosta nousi mieleen vain yksi sana: TISSIT!
(Tai sitten kertoo siitä, että olen ollut liian kauan ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia)