Valoa kansalle

Lueskelen yleensä sanomalehdistä yleisönosastopalstalla olevia lyhytnapinoita eli siis näitä, joita ihmiset voivat laittaa tekstiviestillä. Ne ovat siinä mielessä hauskoja, että niistä napinoista näkee aina sellaisia trendejä. Keväällä mussutetaan koiranpaskoista ja katupölystä, joskus sätitään/kehutaan toimittajan kirjoittamaa juttua, jne. Nyt pimeän vuodenajan tultua sanomista on riittänyt pyöräilijöiden valoista. Monet ovat valittaneet siitä, kun kaduilla viuhahtelee vastaan "pimeitä" eli valottomia pyöräilijöitä. Ymmärrän hyvin itsekin sen ja on minunkin tehnyt välillä mieli kirota pimeässä risteyksessä jollekin valottomalle idiootille, jonka olen huomannut vasta aivan kohdalla.

Yhtenä päivänä olin tikahtua pullaan (näin niin kuin sanallisesti), kun luin yhden "napinan". Joku nimittäin valitti siitä, että jollakin pyöräilijällä oli ollut pyörässä liian kirkas valo ja hän oli siitä häikäistynyt. Eihän pyörässä niin kirkkaita valoja saa olla, valon tulee olla vain sellainen, että muut tiellä liikkujat erottavat pyöräilijät, lisäsi kommentin lähettäjä.

SIIS VOI PYHÄ KILIN VITTU!

Jo on aikoihin eletty, kun joku vatipää valittaa siitä, että pyörässä on liian kirkkaat valot! Minulla ei ole pyörässä niin kirkasta valoa, että siitä vastaantulija häikäistyisi, mutta kuitenkin tavallista vitosen pyöränlamppua tehokkaampi, jotta siellä PIMEÄLLÄ TIELLÄ NÄKISI ETEENSÄ. Panisi pallinaama aurinkolasit silmiensä eteen, jos ei kestä valoa nähdä.

Välillä tuollaisten kommenttien laukojia tekisi mieli käydä läpsimässä pitkin poskia ja antamassa polvipotku munille. Ja vähän myös niitäkin, jotka mussuttavat ohi viuhahtelivista pyöräilijöistä. Milloin ajetaan liian kovasti ohi, milloin valoja ei ole ollenkaan, milloin valoa on liikaa, milloin ei rimputeta kelloa. Onpa tainnut joku itkeä sitäkin, että pyöräilijät pitäisi siirtää kokonaan pois kevyen liikenteen väyliltä. Painuisivat nämäkin saatanan idioottikävelijät pois tieltä hortoilemasta. Monesti nämä tampiot itse tukkivat tiet kulkemalla monta rinnakkain, kävelemällä laidasta laitaan, niin ettei tiedä kummalta puolelta ohittaisi ja näiden lisäksi vielä ne piskien kusettajat, jotka antavat sen elukan seilata pitkin poikin tietä sen perkelen narun päässä.

ÄRH!

Noniin... Tuli taas purettua paineita, jotta voi huomenna lähteä taas iloisella mielellä töihin, tietenkin pyörällä ajaen.