Känäkänäkänä

Jotenkin tässä on viime aikoina tuntunut sille, että olen viikonpäivissä ihan sekaisin. Viime viikolla luulin jatkuvasti olevani jo torstaissa/perjantaissa, kun tällä viikolla puolestaan on tuntunut sille, että olen juuttunut alkuviikkoon. Lieneekö sitten jotain syytä olevan sillä, että viime aikoina tämä elämä on jotenkin tuntunut polkevan paikallaan. Arkea/työtä ja viikonloppu, arkea/työtä ja viikonloppu, arkea/työtä ja viikonloppu, arkea/työtä ja viikonloppu... Tästä on tullut sellainen kierre, että mikään ei kiinnosta/innosta ja sitä kautta tylsyys alkaa tökkiä kepillä kylkeen. Ja kun on tarpeeksi tympiintynyt tylsyyteen, niin pinna alkaa kiristyä vähän joka asiassa hyvinkin vähästä.

Olenpahan huvikseni nauhoittanut muutamia viimeisimpiä puheluitani. Ihan vain siksi, että kuulisin minkälaiselta minun ääni kuulostaa. Ja kyllähän se melko perseeltä kuulostaa, näin niin kuin suoraan sanottuna. Tietysti kun sitä omaa ääntään ei kuule "oikeasti" kuten muut kuulevat, niin omaan korvaan se voi kuulostaa vieraalle ja omituiselle. Minulla on jotenkin ärsyttävän känättävä ääni, riippuen vähän tietysti millä tyylillä puhuu mutta äänessäni on joitakin sellaisia piirteitä, joista en tykkää ollenkaan.

Pitäisi nauhoitella enemmän puhumisiaan esim. työpaikalla, niin saisi enemmän ääninäytteitä äänestään. Sitä kautta voisi sitten hieman kartoittaa paremmin, että miten puhua vähemmän ärsyttävämmin ja miten käyttää ääntään "oikeammin" tai vakuuttavammin. Kun tässä kirjoittaessa kuuntelen musiikkia, niin tulipahan tässä vain mieleen, että mitenkäköhän muuten laulajat osaavat laulaa oikealla äänellä, kun eivät "kuule" omaa ääntänsä? Mutta joka tapauksessa, täytyisi opetella puhumaan ja käyttämään ääntään paremmin, niin ehkä siitä voisi olla joskus hyötyä.