Seinillä on korvat, osa 4

Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt, kun naapurin panoluukusta ei ole kuulunut mitään äännähdyksiä pitkään aikaan. Mietin jo sellaistakin, että on tainnut suhde lopahtaa. Kunnes eräänä tammikuisena yönä... Herään aamuyön tunteina herkästi kaikenlaisiin ääniin ja niin kävi nytkin, kello taisi olla puoli neljän maissa. Kun nukkumisesta sumenneet aivoni vähän heräilivät ja tunnistivat tuon naapurista kuuluneen äänen, niin siinäpä se vastaus minulla olikin siihen mieltä askarruttaneeseen hiljaisuuteen.

Muistin, että kirjoittelin juttua huhtikuussa, jossa mainitsin naapurin ääntelemisestä. Nyt ojennetaan ne pikku sormitöppöset suoraksi ja lasketaan: touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys-, loka-, marras-, joulu- ja tammikuu. Kun tuokin aikajana täsmäsi, niin selvä homma. Tietäähän sen miten siinä käy, kun leikkii makkaran piilotusta. Lopputuloksena siitä on luonnollisesti sitten yöllä huutava sinappikone.

Hyvästit yöunille...