Hajoaa

Tänään kirjoituksen aiheena ei ole kirjoittajan hajoaminen vaan arkikäytössä olevien esineiden hajoaminen. Joulukuussa tuntui, että moni pikku juttu hajoaa käsiin. Laskin, että ainakin viisi pientä esinettä tai osaa jostakin isommasta kokonaisuudesta hajosi tuon kuukauden aikana. Ja mikä ärsyttävintä, moni näistä osaosista oli sellaisia erikoisia, että niitä ei tavallisesta kaupasta löydä. Katselin mm. yhtä pienenpientä hajonnutta muovista osaa muutamasta paikasta mutta ei löytynyt. Jotain vähän samantyylisiä oli tarjolla mutta eivät ne olleet sopivia tässä tapauksessa. Tietysti jos olisi ostanut kokonaan uuden isomman kokonaisuuden, jossa näitä pikkukilkkeitä olisi ollut mukana, niin sitten kaikki olisi taas ollut ehjää. Mutta mitä helvetin järkeä siinäkään on, että pitäisi jonkun tuotantokustannuksiltaan kymmenen sentin muoviosan takia ostaa kymmenen kertaa kalliimpi kokopaska.

Saisi yleistyä tuo 3D-tulostus vauhdilla, niin voisi tarvittaessa itse tulostella tuollaisia pikkuhärpäkkeitä hajonneiden tilalle. Sitä odotellessa täytyy tyytyä arkisempiin ratkaisuihin. Yhtä tavaraa kursin kokoon rautalangalla ja toisen esineen tein uusiksi puusta. Kolmannen kohdalla apu löytyi roskiin menossa olleesta jäykästä ja läpinäkyvästä muovipakkauksesta (siis sellaisesta, jossa se muovi on niin sitkeää, että sitä tuotetta paketista ulos otettaessa se pakkaus irvistelee ja nauraa sinulle ja sinun avausyrityksille päin naamaa). Näillä arkipäivän MacGyver-virityksillä on taas päässyt eteenpäin ja onpahan loppunut se asioiden epämääräinen roikkuminen ja kolina.