Painajaisia

En juurikaan muista mitään yöllisistä unistani. Mietin vain, että näenköhän lopulta niitä yhtään juurikaan tuon muistamattomuuden takia. Jos jotain muistan heräämisen jälkeen, niin ne ovat olleet lähinnä painajaisia, jonka takia olen herännyt kesken unien. Tai ei ne ehkä tavallaan painajaisia ole olleet. Tai tietyllä tavalla kyllä. Yleensä näissä unissa menee asiat ihan normaalisti mutta jossain vaiheessa tulee aina joku hyvin inhottava ja puistattava tilanne vastaan ja poikkeuksetta herään melko pian sen jälkeen. Eli näin niinkuin normaali uni, jossa loppu on jollain tapaa erittäin voimakkaita tunteita herättävä. Tänä aamuna uni meni näin...

Kävelin pienen kallion päällä olevalla polulla, joka kulki järven rantaa pitkin. Oli talvi ja ympärillä olleet männyt ja kivikko olivat peittyneet lumeen. Polku oli kivinen ja paikoin jäässä ja liukas. Käveltyäni hetken aikaa kalliopolku edessäni lähti laskeutumaan alaspäin. Alhaalla oli pieni lahdukka, jossa joku poika oli jäällä. En nähnyt kunnolla mitä hän teki mutta oletin hänen pilkkivän siinä. Kävellessäni polkua alemmas huomasin pojan takana liikettä. Pieni jääkarhun poikanen käveli ja leikki siinä pojan vieressä ja ihmettelin suuresti, että mitä jääkarhun poikanen täällä oikein tekee. Koitin huitoa käsillä ja katkoin kuivia männyn oksia, jotta niistä lähtevä rasahdus olisi säikyttänyt tämän jääkarhun matkoihinsa. Lopulta karhu lähti kipittelemään jäätä pitkin kauemmaksi ja itse kävelin siihen alas. Katselin ympärilleni mutta poikaa ei näkynyt missään. Sen sijaan huomasin, kun rantakivien takaa nousi ison jääkarhun valtavan suuri ja kulmikas pää. Käännyin ja yritin lähteä polkua pitkin karkuun mutta en päässyt minnekään, koska edessä oli vain liukkaan ja paljaan jään peittämää kivikkoa, jossa jalat eivät pitäneet yhtään. Lopulta tilanteen ahdistavuus kävin niin suureksi, että heräsin unestani