5.8.2013

Eläimellistä menoa

Kesälomalla kun tuli hieman vierailtua sukulaisten luona, niin samalla tuli nähtyä jonkin verran kaikenlaisia eläimiä.

Kerran minulla oli tilaisuus käydä yhdessä navetassa kurkkaamassa siellä asuvia nelijalkaisia. Se oli hieman huvittavan oloista, kun ensin elikot söivät kaikessa rauhassa rehuaan ja kun sitten astuin ovesta peremmälle sisään, niin kaikki liike pysähtyi ja päät kääntyivät minua kohti. Siinä sitten parisenkymmentä isoa silmäparia töllisteli minua ja kerrankin voi sanoa joutuneensa ns. huomion keskipisteeseen. Kävin sitten haistattamassa kättä lähimmän lehmän luona ja kun tämä uteliaana tuli nuuskimaan ja alkoi lipomaan pitkällä kielellään kättä kohti, niin muut elikot alkoivat taas vähitellen jatkaa syömistään. Laittoi vain mietityttämään tuo, että onkohan se hieman sama homma ihmistenkin kanssa. Kun tapaa jonkun itselleen tuntemattoman joukon, niin ensin pitäisi varmaan käydä "hyväksyttämässä" itsensä jollakin henkilöllä, jolloin muidenkin hyväksyntä ja seura olisi helpompi saada.

Eräässä toisessa paikassa kohtasin puolestaan koiran, joka oli rodultaan labraduudeli tai jotain sinnepäin, niitä leppoisia koiria kuitenkin. Ensitapaamisella tietysti oli haukahdusta ja nuuskimista ilmassa mutta siitäpä se jatkui tavalliseen tapaan. Vähän myöhemmin seisoskelin pihassa, kun tämä koira tulee eteeni ja istuutuu siihen. Taputtelen sitä ja kohta koira heittää pitkälleen maahan ja haluaa mahan rapsutusta. Kyykistyn ja rapsuttelen aikani, kunnes lopetan. Siinä vaiheessa koira katsoo minua, työntää kuonoaan käteeni ja nostelee sitä vaatien jatkamaan mahan rapsutusta. Tuosta puolestaan minulle tuli sellainen mieleen, että voisikohan jotain vähän samanlaista taktiikkaa käyttää naisten kanssa. Jonkun sopivan henkilön kohdalla, sopivan tilaisuuden ollessa käsillä pyytäisi naista silittämään minun hiuksia tai jotain sellaista. Ja jos tämä lopettaisi, niin vaatisi hieman jatkamaan sitä. Toiveajattelua tietenkin tuollainen, että joutuisin joskus tuollaiseen tilanteeseen mutta höpisenpähän vain.

Muitakin eläinlajeja tuli nähtyä ja taputeltua mutta kaikille kuitenkin yhteistä oli se, että jokaisen kanssa tulin luontevasti toimeen vaikka kumpikaan osapuolista ei osannut toisen kieltä. Ja siitäkin huolimatta, en osaa tulla toimeen kunnolla oman lajini edustajien kanssa.

2 kommenttia:

Liina kirjoitti...

Lehmät ovat <3!

Voi että, tarvitset ehdottomasti oman silittelijän ja selkään piirtelijän. Jokainen tarvitsee. Voikohan niitä tilata postimyynnin kautta? :)

Urpo Turpo kirjoitti...

Joo, onhan ne lehmät ihan mukavia. Paitsi se pitkä limainen kieli, jolla ne yrittää aina lipoa, jos vähänkään yrittää rapsuttaa niitä :)

Voikohan niitä tilata postimyynnin kautta?

Luulisin, että internetissä on laajemmat valikoimat.