Vahingon ilo, paras ilo, osa 2

Olin aamulla käymässä kaupassa ja kun olin siinä kassalla laittamassa tavaroita kassiin, niin kassalle tuli seuraava asiakas. Keski-ikäinen mies oli liikkeellä pienen tyttärensä kanssa ja työnteli tätä sellaisessa autohäkkyräostoskärryssä. Siitä kärrystä hän nosti hihnalle jonkin namipussin ja muutamia pulloja jotakin alkoholipitoista juomaa. Koska kello ei ollut vielä yhdeksää, niin kassatäti ei voinut myydä näitä pulloja tälle miehelle. Siitäkös miehen naama meni norsunvitulle ja jupisten hän maksoi namipussin, joka jäi ainoaksi ostokseksi. Siitä kassalta lähtiessään mies vielä jurputti ostokärryistä, kun ei nämäkään mene ikinä suoraan.

Siinä sivusta seuratessa naureskelin äänekkäästi hiljaa mielessäni. Ihan oikein tuollaisille mölöille! Muutaman kerran on vastaavanlaisia tilanteita tullut seurattua vierestä ja joka kerta olisi tehnyt mieli kysyä asiakkaalta, että vituttaako, kun jäi kaljat kassalle ja kettuilla vielä siihen vähän kaupanpäällisiksi.

Ai että miten pienistä asioista sitä voi repiä itselleen niin maukkaan ilon... MUHHAHHAA!