Odottavan aika

Miten tätä odottamista jaksaa?! Laitoin työhakemuksen menemään siihen yritykseen jo viime viikon alussa. Vastauksena tuli vain kuittaus, että hakemus vastaanotettu. Hakuaikaa näytti olevan kolmisen viikkoa, eli pitäisi vielä noin pari viikkoa kärvistellä tässä tietämättömyyden tilassa. Luulisi tuolta ainakin tulevan haastattelukutsu, jos ei muuta, sen verran sopiva kandidaatti kuitenkin olen tuohon hommaan.

Tiedä sitten miten pahasti hajoan, jos en saa pääse tuohon paikkaan töihin. En jaksaisi enää kovin kauaa enää työskennellä vapaaehtoisesti tässä nykyisessä työpaikassani. Urakehitys eikä sen puoleen ammatillinenkaan kehitys juuri näytä enää tuossa työpaikassa paranevan. Kerran kun olet jumiutunut tekemään niitä tiettyjä paskahommia, niin niistähän et pääse enää ollenkaan eroon. Kaiken lisäksi kuulin vielä tänään töissä, että tulemme lähes sataprosenttisella varmuudella tekemään LuonnonRaiskaajalle lähes samanlaisen projektin mitä teimme viime vuonna. Eli mitä siitäkin on odotettavissa? Vanhojen projektien perusteella tulevaisuus tuo tullessaan vitutusta, turhautumista, perse edellä puuhun kiipeämistä, vitutusta, kiirekiirevitunkovakiirettä, venyneitä työpäiviä. Niin ja mainitsinko vitutuksen? Plus kaikkea tätä tietysti vetää kaiken tietävä, taitava, osaava ja ilmiömäisen sensaatiomainen projektiääliö.

Mutta tällä välin sitä haastattelukutsua odottellessa täytyy vaikka hyppiä pitkin seiniä...