Identifioidun...

Kun on lukenut nettilehtien sivuilta viikon aikana juttuja, niin pakostakin on tullut mieleen ajatus, että hieman on ihmeelliseksi mennyt nykyajan koululaiset....

 

Alkaa olla jo lievästi pellemaailman makua, jos pitää maukua kuin joku kissa oppitunnilla. Minun lapsuudessani jos olisi koulussa tuollaista tehnyt, niin luultavasti olisivat toivottaneet tervetulleeksi alla olevan kuvan paikassa.

Kyllä sitä saattaa olla lievästi ihmeissään, jos tämä nykyajan sekosukupolvi joskus työelämään pääsee.

Kun möngin tänään aamulla talosta pihalla, niin pihamaalla oli rusakko. Lähdin uteliaana seuraamaan sitä ja pitkäkorva hypähti vähän kauemmaksi. Otin muutamia juoksuaskelia sitä kohti, niin tämä vähän matkaa hyppeli eteenpäin ja jäi tyhmänä paikalleen toljottamaan. Kuljin elukan perässä rivakasti kävellen, niin pitkäkorva palloili ja säntäili sivulta toiselle ja edestakaisin. Yleensähän jos tapaa pihallaan jonkun luonnoneläimen, niin ne kyllä lähtevät heti hippulat vinkuen suorinta tietä karkuun jonnekin puskaan tai metsikköön. Tämä yksilö tuntui olevan niin urvelo, että sen olisi melkein saanut juosten kiinni, jos olisin vähän vauhdikkaammin juossut sen perässä.

Tuo tämänaamuinen episodi sai sitten miettimään jahtaamista. En ole kolmijalkaisena oikein milloinkaan ollut kiinnostunut "jahtaamaan" naisia (ei sen puoleen ole kiinnostanut kolmijalkaiset tai mitkään muut pronominihirviöt). Joskus nuorempana sitä vielä oli vähän kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan mutta eipä juuri enää. Tuokin rusakon jahtaaminen oli huomattavasti hauskempaa kuin naisten. Siinä on jotakin niin alkukantaista, kun saa jahdata jotakin pakenevaa...

Mutta hetkinen... Identifioidunko minä nyt sitten joksikin ajokoiraksi, kun tekee mieli juosta jänisten perässä?

VUHVUHVUH!!!

Vai olenko ehkä sittenkin jokin rankaisija? Kun joskus lehtien nettisivuilla näkee tuon itäisen persläpimaan kusipäisen johtajan kuvan, niin minulle tulee aina sellaiset

että jos se pöhönaamainen kalju kusipaskatappi tulisi kadulla vastaan, niin paloittelisin sen persreijän siltä seisomalta kirveellä kilon palasiksi!

21 vuotta

Tasan vuosi sitten tullut viimeksi kirjotettua jotain, niin päivitetään tännekin jotain. Melko hiljaisena pysynyt blogi, kun vanhojen tekstien lukeminen saa vain pahalle mielelle ja elämäkin on ollut viime vuodet sellaista itseään toistavaa tasapaksua mössöä (käy töissä, hajoa töissä, mene kotiin, ole kotona nollat taulussa).

Olen kahdessa viimeisimmässä kirjoituksessa maininnut joku aika sitten tapahtuneesta muutoksesta. Siitäkin on kohta jo kaksi vuotta aikaa. Muutos oli se, että sain vihdoin ja viimein vaihdettua sitä työpaikkaa. En tiedä mentiikö sitten ojasta allikkoon, kun vaihdoin vain työnantajaa mutta käytännössä hommat pysyi samoina. Työkalut pysyi edelleen yhtä hyvinä (lue: huonoina, ihan samoja ohjelmia käytössä) mitä edellisessäkin paikassa, niin siinä ei tapahtunut mitään edistystä.

Sen sijaan henkilöstössä ja työskentely-ympäristössä tapahtui muutoksia. Nykyisessä paikassa lähimmät esihenkilöt on suunnilleen samaa ikäluokkaa, kun edellisessä paikassa ne olivat huomattavasti vanhempaa. Ja ehkä se näkyi myös sellaisena pysähtyneisyyden aikana. Työ-ympäristössä tapahtui se suurin muutos. Toimisto on melko uudessa rakennuksessa ja kaikki on sellaista uutta ja nykyaikaista. Yllättävän suuri vaikutus tuollakin on viihtyvyyteen siellä työpaikalla. Jos paikat roikkuu sieltä ja täältä ja näyttää vähän kusenpolttamilta, niin ei se kovin paljoa innosta. Ja vaikka tuollakin on avokonttoria, niin jotenkin se on silti rauhallisempi paikka entiseen verrattuna. Ehkä sisustuksella on osansa asiaan. Tai sillä, että ihmiset ovat hiljaisempia.

Palkkaan tuli myös korotusta, ja sainpa viime vuonna pitkästä aikaa bonuksia. Kertoo jotain entisten työpaikkojen paskuuksista, jos aikaisemmissa paikoissa on saanut kerran tai kaksi bonuksia ja täällä saa heti ensimmäisenä vuonna ja sekin on isompi mitä näissä muissa paikoissa. Ja vielä se huomioiden, että en ollut edes täyttä vuotta ja maksoivat siinä suhteessa.

Tiedä sitten miten pitkään tuolla viihtyy. Joissakin projekteissa on ollut taas sen luokan sekoilua, että hohhoi. Saa nähdä, jos joka projekti on samanlaista touhua, niin ei ehkä hommat innosta enään niin paljoa. Toisaalta kun ennen olin tavan pallinaama työntekijä, niin täällä on joutunut projekteissa hieman vastuullisempiin tehtäviin. Onko se sitten hyvä asia vai ei, aika sen näyttää. Mutta pientä henkilökohtaista  kehitystähän se on omalle kohdalle. Kaiken kaikkiaan ollaan vielä plussan puolella työpaikan vaihdon suhteen.

20 vuotta

Vaikka viime kirjoituksessa mainitsin, että kirjoittaisin seuraavassa postauksessa viime vuonna tapahtuneesta muutoksesta, niin en kuitenkaan kirjoita siitä nyt. Nykyään on tullut niin laiskaksi ettei jaksa/huvita/innosta kirjoittaa tänne oikein mitään. Välillä olisi ollut jotain pientä asian tynkää mutta niin on jäänyt vain kirjoittamatta, kun on ollut jotain tärkeämpää tekemistä (kuten niinkin kehittävää kuin nollat taulussa puhelimen tai tietokoneen selausta).

Mutta nyt piti ottaa itseään niskasta kiinni, koska on otsikossa mainittu merkkipäivä tiedossa. En olisi halunnut, että saavutan tämän merkkipäivän, mutta koska en ole saanut tehtyä sen asian suhteen mitään aikaiseksi, niin tässäpä sitä ollaan. En jaksa tähän toistaa itseäni, niin käy lukemassa mitä kirjoitin aiheesta kymmenen vuotta sitten, myös tuohon liittynyt aikaisempi kirjoitus on edelleen ajantasainen/paikkaansa pitävä.

Tuossa 10 Vee -kirjoituksen lopussa kirjoitin näin:

Ja mikäli tulevaisuutta haluaa ennustaa, niin luultavasti seuraavat kymmenen vuotta menevät yhtä helpolla kuin nämä pari viimeistä vuotta.

Ihan oikeassa olin tuon tulevaisuuden ennustuksen kanssa. Nämä viimeiset kymmenen vuotta menivät yllättävän helposti, ehkä liiankin pelottavan helposti. Jossain vaiheessa tuli heitettyä se lusikka sinne nurkkaan ja siellä se on saanut olla. Ei ole yksinkertaisesti enää kiinnostanut ja jos nykyään se asia minua edes jotenkin kiinnostaisi, niin en edes tiedä mistä pitäisi lähteä liikkeelle, jos tuohon asiaan haluaisin muutosta. Nettideittailu on paskaa ja työelämässä ja missään muuallakaan elämässä ei tapahdu mitään tapaamisia tai kohtaamisia, niin todennäköisyydet on aika nollilla.

Mitäs tähän muuta kommentoisi... Ei tähän pitkäaikaiseen kosketuksettomuuten kuole. Tai noh, en ole vielä kuollut. Tiedä onko sillä sitten mitään pitempiaikaista vaikutusta, kuolenko esim. jo hyvissä ajoin vaikka kuusikymppisenä ennen eläkeikää, sitä en osaa sanoa. Muuten nyt olotila on normaali. Joskus vuosia sitten saattoi olla sellaisia koko kehon tuntemuksia (vähän samantyylinen kuin vaikka kylmän väristys), että pitäisi saada koskettaa jotakin mutta eipä tuollaisia ole enää ollut. Mieleen se ehkä on vaikuttanut niin, että välillä olotilaa voisi kuivailla esimerkiksi vaikka tyyliin "hiekkaa vitussa", "naama norsunvitulla" tai "takakireä".

Tällä hetkellä elämässäni ainoat asiat, jotka edes vähän etäisesti muistuttavat minua kosketuksesta, on saunan lämpö ja sängyssä peittoon kääriytyminen. Sängyssä, kun kääriytyy tiukasti burritomaiseen pakettiin, niin se on ihan mukavan oloista. Saunassa se on juuri se hetki, kun heität vettä kiukaalle ja siitä vapautuva höyry ympäröi koko kehon sen hyvin lyhyen ajan.

Eipä tässä muuta. Hiplatkaa toisianne.

Kesää muistellen

Elämässä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, niin ei ole tullut tännekään kirjailtua mitään yli puoleen vuoteen. Tai no, yksi asia on muuttunut mutta koska se ei ole mitään maata mullistavaa, niin olkoon se vaikka seuraavan kirjoituksen aihe, jotta tulisi edes jotain kirjoittamisen aihetta.

Tässäkään kirjoituksessa ei ole mitään erityistä agendaa. Kun nyt on taas kylmää ja kalseaa, niin muistellaan ja arvostellaan vaikka lämpimän kesän vuoksi somessa nähtyjä vaatekappaleita.

 

 

Ensimmäisenä on tällainen oikein mukava kesäisen aurinkoisen keltainen paita. Paita on mukavan istuva ja materiaalikin sellaista, että nännit nöpöttää läpi. Arvosanaksi 5/5.

 

 

Toisena on myös aurinkoisesta kesästä muistuttava oranssi paita. Paidan materiaali on paksumpaa mutta yläosa on anteliaampi. Arvosanaksi 5/5.

 

 

Kolmas paita on melko säädyllisen näköinen, jos sen alla olisi esimerkiksi t-paita mutta tällaisenaan erittäin rohkea. Väri ei ehkä ole se kaikkein kesäisin mutta olemus muuten on erittäin kesäinen varsinkin kuvan kokoonpanolla. Eniten tässä huomiota kiinnittää siihen, että paidan kantajalla pitää olla järkähtämätön luottamus paidan keskellä olevaan pikkujuttuun, joka pitää paidan osapuolet yhdessä. Minä en luota joissain asioissa edes itseeni saati sitten, jos pitäisi luottaa tuollaiseen paitaan. Isopovisella henkilöllä paidan luottamus voi joutua hyvinkin kovalle koetukselle. Arvosanaksi 5/5.

 

Neljäntenä on... Hmmm... Kai tämä nyt sitten on bikinien yläosa. Väri jälleen ei kesäisen musta. Tässä vaatekappaleessa on myös tuollainen keskellä oleva rinkula, joka sitoo puolet yhteen. Toteutus on ainakin minusta huomattavasti edellistä lujatekoisemman näköinen, joten tätä voi suositella pienellä varauksella isopovisemmalle henkilölle. Isopovisella pientä varausta aiheuttaa leikkaus. Tässäkin on jo vähän nähtävissä sellaista, että kovassa menossa nännit voi vilahtaa, jos rinta pääsee lipsahtamaan vaatekappaleen otteesta. Mutta jos kesäpäivän aktiviteetti on rannalla tai uima-altaalla löhöilyä, niin siihen tämä on varmasti ihan oivallinen valinta. Arvosanaksi 5/5.

 

Viidentenä on puolestaan vaalea kukkamekko. Erittäin hyvä vaihtoehto vaikka kesäiselle puistokävelylle kaupungissa. Vaikka yläosa onkin erittäin antelias, niin edessä olevilla nauhoilla saa mekon anteliaisuutta varmasti säädettyä kantajan rintavarustuksen mukaan. Arvosanaksi 6/5.

Kuudetta voisi ehkä kuvailla sanoilla kietaisutoppi. Tai jokin hirttotoppi. Jotenkin tuosta kuvasta tulee sellainen olo, että kaulaa saattaisi hieman ahdistaa tuollaista pitäessä. Tai ehkä tuo rasittaa enemmän niskaa, kun kaikki paino tulee sille alueelle. Tässäkin asusteen kantajalla pitää olla hyvä luottamus asustetta kohtaan. Minä en tuollaisella rintavarustuksella uskaltaisi lähteä trampoliinille pomppimaan tuo vaate päällä. Tuo näyttää sille, että jos rintoihin kohdistuu vähänkään ylösalas-liikettä, niin siinä on maitorauhaset kaikkien nähtävillä. Arvosanaksi 5/5.

Viimeisenä bikinien yläosa. Tähänkin voisi kommentoida samat asiat mitä edelliseen. Oikeastaan molempien kohdalla voi ihmetellä, että rikkooko nämä jotain fysiikan lakeja vai onko näissä vaatekappaleissa joku painovoiman kumoaja, jonka ansiosta tissit ei valahda alas noista. Ei voi miespuolinen ymmärtää tällaisia vaatteita. Arvosanaksi 5/5.

Ai niin. Nyt tätä kirjoitusta väsätessä muistui myös mieleen sekin, että minkä takia tämä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Jossain vaiheessa kuukkelin piti mennä tämäkin Bloggerin editori uusimaan (lue: paskomaan), niin tekstiä on huomattavasti ärsyttävämpi muokata. Ennen tekstiä oli helppo muokata html-näkymässä mutta nyt se paskottu täysin. Ja uusi kirjoitusnäkymä on niin perseestä ainakin näiden kuvien ja tekstien asetteluiden osalta. Samoin myös Gmailin puolella ollut Hangouts piti lopettaa ja tilalle tuli paskempi Chat, jonka käyttö on lopahtanut minun kohdalta kokonaan. Mikä helvetti näitä palvelujen tarjoajia vaivaa, että kaikki pitää paskoa paskoilla uudistuksilla? En keksi mitään muuta syytä kuin, että käyttäjistä halutaan päästä mahdollisimman tehokkaasti eroon.

Tässä vielä terveiset Googlelle: EAT SHIT AND DIE!

Terveiset naapurille

Viimeiset pari viikkoa on tullut seurattua suht aktiivisesti Ukrainan sotaa. Ensimmäisen viikon aikana olo oli sellainen, että aamuisin piti aina tarkistella netin uutisvirrasta, että oliko se ryssä jo jyrännyt koko Ukrainan. Nyt toisen viikon jälkeen olo on puolestaan sellainen, että sitä ei oikein tiedä mitä ajatella tuollaisesta kokovartalokyrpämaasta ja sen johtajista, joiden suusta tulee jatkuvalla syötöllä aivan uskomatonta paskaa. Jos nyt Suomi kokisi tuollaisen samanlaisen kohtalon, niin ottaisin tehtäväksi lahdata ryssiä niin maan vitusti jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Ja oikeastaan näitä ali-ihmisiä pitäisi kurmottaa jo nyt joka kerta aina kohdatessa. Valehdella kirkkain silmin päin naamaa ja sitten antaa "puukkoa" selkään ja kylkeen, niin paljon kuin lähtee.

Olisi kyllä aika lanata tuo koko paska valtio, tai pikemminkin sen ryssäosat (Moskova, Pietari ja näiden ympäristöt), aivan totaalisen raunioiksi, niin ettei siellä olisi enää kiveäkään kiven päällä. Ei nuo kyrvänsyylät muuten ymmärrä mitään ja jatkavat vain vuosisatojen aikaista perseilyään.

HEY PUTIN! Fuck you, you piece of shit limp dick! You and your relatives and fellow cockroaches should be shot at sight and exterminate from the earth. EAT SHIT AND DIE!

Tilinpäätös 2021

Vuosi sitten tammikuussa tein yhteenvetoa edellisestä vuodesta ja myös budjettia tulevalle vuodelle.

Vaatebudjetiksi laitoin 10 € ja lähinnä sekin sukkia varten. Uusia sukkia tulikin ostettua ja alennusten kanssa hintaa jäi alle 9 € eli tuolta osin pysyttiin sitten ihan budjetissa. Yllättäviä menoja syntyi siitä, että vanhat kumisaappaat pykivät puhki ja näiden tilalle oli saatava uudet. Noita ei ollut budjetoitu, joten budjetti meni aivan keturalleen, jos tuohon vaatebudjettiin lasketaan lisäksi myös kengät. Kokonaisuudessaan jäätiin kuitenkin hyvän matkaa alle 100 €, joten eipä tuo oma talous siihen kaatunut.

Olisin saattanut ostaa vielä college-housutkin vapaa-ajan käyttöön, koska yhdet alkaa puhjeta perseestä, mutta ostamatta jäi. Kaupassa oli tarjolla vain sellaisia malleja, jotka eivät kiinnostaneet yhtään. On se nyt kumma, kun ei löydä sellaisia ihan perusmallin housuja, joissa ei ole näkyvillä mitään isoja tekstejä tai ylimääräisiä hörhelöitä ja joissa ei ole lahkeessa niitä kuristavia resoreita. Mutta eipähän se ole minun tappio, jos tuotteet jää hyllyyn. Kauppa saa pitää minun puolesta tunkkinsa.

Työnhaun kannalta kulunut vuosi oli edellistäkin surkeampi. Maaliskuussa lähetin yhden hakemuksen ja siitäkin oli vastauksena se vakio "kiitos mutta ei kiitos". Vuoden aikana minua lähestyi Linkedinin kautta muutamia rekrytoijia. Näissäkin tapauksissa ensimmäisenä tuli mieleen, että onko näillä idioottirekrytoijilla edes minkään valtakunnan luetunymmärtämistä. Olen profiilissani kertonut selvästi missä paikkakunnalla ja minkälaisissa tehtävissä haluan työskennellä. Silti nämä idiootit kyselevät, että olisi tällainen tehtävä (joka ei kiinnosta paskaakaan) paikkakunnalla hevonkuusenperse, olisitko mahdollisesti kiinnostunut. Parille vastasin kohteliaasti, että ei kiinnosta. Yhdelle ei edes kiinnostanut vastata mitään, koska saamani viesti vilisti täynnä kirjoitusvirheitä.

Pidin kuluneen vuoden aikana kirjaa myös oman alan työpaikkailmoituksista tällä paikkakunnalla. Kaikkiaan ilmoituksia kertyi n. 120 kpl mutta tuossa pitää huomioida, että luvussa on myös useampaan kertaan ilmoitetut samat paikat. Oikea lukema luultavasti jää reilusti alle sadan. Paikoista reilusti yli 80 % on lähes tai täysin sitä samaa paskaa mitä nytkin teen, hieman ehkä eri twisteillä riippuen asiakkaista yms. mutta juuri sellaisia koiranvirkoja, jotka ei kiinnosta enää tippakaan. Jotenkin vähemmän yllättävästi juuri näitä paikkoja oli laitettu useammin uusintahakuun. Lopuista paikoista n. 5 % oli sellaista ehkä mielenkiintoista mutta nämä olivat reissuhommia, joissa pitäisi matkustella aika paljon. Perheettömällehän tuollaiset hommat kävisi oivallisesti mutta minua ei oikein innosta matkustaminen. Loput paikoista oli sitten sellaista sekalaista seurakuntaa, lähinnä myyntiin tai koulutukseen liittyvää tai sellaisia projekti-/tiimipäällikkö-tyyppisiä hommia missä pitäisi olla esimieskokemusta. Kaikkien näiden paikkojen joukossa oli ehkä vain yksi sellainen aidosti kiinnostavan oloinen paikka mutta eipä siihenkään olisi ollut mahdollisuuksia, kun tämäkin oli esimiestason tehtävä ja lisäksi oli vaatimuksena sellainen pätevyys, jota minulla ei ole. Tehtävässä olisi myös myöhemmin ollut jonkinlaista varallaoloa, niin eipä oikein tuokaan kovin suuresti innostanut.

Naisasiat menivät juuri kuten olinkin budjetoinut eli sillä rintamalla ei ollut minkäänlaista toimintaa.

Kosketuksen suhteen oli tänä vuonna hieman enemmän aktiviteettia. Minua hiplasi tänä vuonna sentään kuusi(!) eri (ei-sukulais)ihmistä. Tähänkin tosin löytyy looginen selitys. Kahdesti kävin hammaslääkärissä ja vuoden aikana jouduin käymään muutamaan kertaan eri lääkärien pakeilla erinäisen vaivan/kivun takia. Eli ei siis mitään normaalia ihmisten välistä iho vasten ihoa -hiplailua vaan ihan kumikäsinekosketusta. Lääkärissä käydessä se kosketus tuntui alussa aina jotenkin niin epämiellyttävälle ja hätkähdyttävälle, että ihme jos lääkäri ei huomannut sitä reaktiotani. Vaikka tiesin, että siellä joutuu kosketetuksi, niin silti reaktion voimakkuus hieman yllätti. Kai se vain johtuu yksinkertaisesti siitä, että on ollut niin kauan ilman kosketusta, että sitä pitää normaalina olotilana ja tuollainen kosketus onkin poikkeustila, jonka vuoksi hyppii sitten seinille.

Ensi vuodelle ei taida olla mitään ihmeellistä budjetoitavaa. Samaa paskaa sieltä on tulossa eri vuosinumerolla.

Työpaikkahyvinvointikyselyjä

Työpaikalla sähköpostiin on tietyin väliajoin tullut työterveydeltä aina sellainen lyhyt anonyymi kysely missä kysellään kaikenlaista (onko kiva lähteä töihin, onko työtehtävät selvät, oletko ylpeä työstäsi jne). Jos on vähänkään lukenut tätä blogia, niin tietää, että en ole viihtynyt työssäni vähään aikaan. Numeroilla annetut vastaukset tuohon kyselyyn ovat olleet siis melko negatiivisia työnantajan näkökulmasta katsottuna.

Kesäloman lopussa sähköpostiin oli tullut taas pyyntö käydä vastaamassa kyselyyn. Vastaukseni olivat tällä kertaa vielä aikaisempiakin huonommat, koska viimeiset puoli vuotta töissä ennen kesälomia olivat aika vitutustäyteisiä. Ei ne hommat kyllä sen paremmaksi muuttuneet lomienkaan jälkeen. Kuitenkin, kyselystä meni n. kuukausi eteenpäin, kun tällä kertaa työterveydestä napsahti hieman toisenlainen sähköposti.

Tällä kertaa siinä oli mainittu, että työterveys tekee käynnin työpaikalle ja sitä varten pitäisi täytellä toinenkin kysely. Tässä kyselyssä oli huomattavasti enemmän kohtia ja siinä kyseltiin kaikenlaista ja tarkemmin verrattuna noihin lyhyisiin kyselyihin. Tosin tässäkin kyselyssä vastausvaihtoehdot olivat tyyliin "valitse vaihtoehto A, B, C tai D".

Sinänsä tuollaiset kyselyt, joissa on vain tietyt vaihtoehdot ja ei mitään kohtia missä antaa tarkentavia vastauksia, ovat hieman hölmöjä. Joidenkin kysymysten kohdalla ei aina tiennyt, että mitenkä vastaisi. Vastaus olisi riippunut ihan siitä, että miten kapealla tai laajalla näkökulmalla asiaa katsoo. Noh, eipä tuo minun ongelma ollut vaan kyselyn laatijan, niin päätin vastata kyselyssä tällaisiin kysymyksiin aina huonoimman kautta. Jos jonkin asian kohdalla on koettu ongelmia vaikka tätä ongelmaa kohtaisi vaikkapa vain kerran vuodessa, niin vastasin siitäkin huolimatta, että asia ei ole kunnossa.

Vähän kyllä epäilyttää, että onko nuo kyselyt olleet ihan täysin anonyymejä. Tuleeko työterveystäti käynnillään koputtamaan olalleni, että lähdetäänpäs käymään tuolla nurkan takana. Mutta olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, että minkälaista keskustelua työterveys käy toimiston johdon kanssa. Luultavasti tuollakaan käynnillä ei ole juuri mitään vaikutuksia. Veikkaan, että lopputuloksena HR:n jakkukalkkunat saavat hieman pohdittavaa, tehdään joku kysely ja lopulta kaikki pysyy muuttumattomana ja ennallaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun näin käy.

Mitä v***ua nyt taas?

Tuli tuo otsikossa näkyvä "mietelause" taas mieleen vähän aikaa sitten, kun sai ihmetellä yhden rekrytoijan touhua. Sain LinkedPaskan kautta viestin yhden firman HR-henkilöltä. Viesti meni suunnilleen näin:

Heippa! Huomasin sinun mielenkiintoisen profiilin. ...Lässyti lässyti lää... Vieläkö etsit töitä?

Johon minä vastaan:

...Tilanteen selitystä... Eli kyllä olen avoinna uusille mahdollisuuksille.

HR-kana pyytää tässä vaiheessa yhteystietojani, koska haluaisi soitella, ja tiedustelee sopiva aikaa. Lähetän sähköpostilla yhteystietoni ja mainitsen, että yhteydenotto tällä tai ensi viikolla käy melko vapaasti, koska olen etätöissä ja ei ole sovittu mitään tapaamisia tai palavereita.

*heinäsirkkojen sirinää*

HR-jakkukalkkunasta ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä lähetän viestiä LinkedRoskan kautta ja tiedustelen mahtoiko sähköposti tulla perille. Ei ole kuulemma tullut. Tässä välissä pyytää taas yhteystietojani ja kyselee sopivaa aikaa. Nyt pistän samat litaniat takaisin LinkedVininä-viestinä.

*heinäsirkkojen sirinää*

Edelleenkään tähän päivään mennessä tuosta HR-vittunaamasta ei ole kuulunut yhtään mitään. Ihmetyttää, että miksi ihmeen Tinder-vitun-pelleilyksi tämä saatanan työnhaku nykyään on mennyt, kun yksi yhteydenoton sopiminen on jo tällaista saatanan paskaa?! Vai löysikö ämmä ehkä jo etsimänsä työntekijän ja ei enää kehdannut vastata, että eipä olekaan enää tarvetta? Minun puolesta ko. firma ja rekrytoija voivat pitää nyt ja tulevaisuudessa sen vitun tunkkinsa. Ei kiinnosta enää vittuakaan olla tekemisissä tuollaisten pelleilijöiden kanssa.

My Day

Eipä ole juuri tapahtunut mitään ihmeitä. Harmaa arki rullaa tasaisesti eteenpäin, teki jotain, yritti tehdä jotain tai oli tekemättä yhtään mitään. Olen huvikseni suorittanut yhtä netissä tehtävää ohjelmointikurssia mutta sekin on hidasta hommaa. Kun osaa jo jonkin verran ohjelmoida, niin uuden opettelu näyttää sujuvan aika helposti. Tosin tuo kurssi on sellainen aloittelijoille suunnattu, niin minulle se on ehkä jo liian helppoa. Eniten tuota kurssia hidastaa se, että kurssimateriaalia ei ole julkaistu kokonaan. Nyt siis joutuu odottelemaan sitä, että loput materiaalit ja harjoitukset ilmestyvät joskus verkkoon.

Olenpahan sitten koittanut ohjelmoida omia juttuja mutta tahtoo olla niidenkin kanssa takkuista. Yleensä se menee niin, että ensin protoillaan jotakin ideaa/komponenttia. Seuraavaksi sitä proton koodia naputellaan sellaiseen järjelliseen muotoon, että sitä on helpompi käyttää ja ylläpitää. Kun tuota koodia/komponenttia ryhtyy jatkokäyttämään, niin monesti huomaa, että ei se olekaan järkevästi tehty tai siinä on jotakin ärsyttävää vaikka muuten se ehkä toimisi oikein. Sitten ketutuspäissään aloitetaan kolmannen kerran kirjoittamaan koodia uudestaan ja kohta koko paska on taas niin solmussa, että loppuu se innostus siihen ohjelmointiin taas vähäksi aikaa. Ja juuri noin on käynyt nyt yhden asian kanssa.

Olen myös katsellut JuuTuubista sellaista aloittelijaohjelmoijille suunnattua livelähtetyssarjan tallenteita. Siis sellaisia missä heppu käy asioita läpi ja kirjoittaa samalla koodia. Noissakin ärsyttää se, että joku asia saadaan näyttämään niin helpolta ja yksinkertaiselta muutamien koodirivien kirjoittelulla. Onhan se jokin perusasia yksinkertaista, mutta kun tähän ryhtyy lisäämään kaikkea tarpeellista (esim. poikkeuksien käsittelyä, käyttäjän syöttämien tietojen tarkastamista jne.), niin kohta siinä edessä on taas sellainen kasa koodiripulia, että ei sitä jaksa kukaan täysjärkinen. Vai onko se vika vain minussa, että yritän tavoitella täydellistä koodia, joka koittaa ottaa huomioon kaiken mahdollisen.

On tullut laitettua työpuhelimeen tämä TikTok-sovellus ja sitä tulee plärättyä tylsyyksissään monesti. Eilen illalla lääpin taas näyttöä ja katselin niitä ihmisten apinointeja, kun eteen tuli sellainen live. Se on siis kuin suora TV-lähetys paitsi, että siinä voi kommentoida sen liven pitäjän kanssa. Siinä joku typykkä askarteli puotinsa takahuoneessa käsitöitä myyntiin. Töllistelin sitä liveä pitemmän aikaa (se kun on niin hypnotisoivaa katsella, kun joku tekee jotain) ja siinä kävi ilmi, että tämä nuorehko typykkä on samasta maakunnasta kuin minä mutta eri paikkakunnalta. Katselin myöhemmin netistä lisää tietoa tästä puodista ja ihan se oli sellainen oikea pieni käsintehtyjä töitä myyvä puoti. Mitä nyt ymmärsin puheista, niin ilmeisesti tämäkin homma oli lähtenyt liikkeelle hyvin pienimuotoisesti siten, että ensin oli tehty itselle, sitten oli myyty jonkin nettisivuston kautta ja nyt oli ihan oikea kivijalka- ja nettikauppa pystyssä. Hattua pitää kyllä nostaa tuollaiselle, että lähtee tekemään tuollaista pienimuotoista yrittämistä. Minulla tuollainen olisi huomattavasti suuremman kynnyksen takana vaikka olisi jotain mitä lähteä myymään/tekemään.

Toivoton

Laitoin viime viikonloppuna menemään työhakemusta yhteen paikkaan. Haettu tehtävä oli kokonaan oman koulutusalani ulkopuolelta. Lähinnä laitoin hakemuksen menemään sen takia, kun ko. hommat ovat tulleet osin tutuksi harrastuksen kautta, jota on tullut tehtyä jo useampia vuosia. Eipä tuo nyt ollut kovin yllättävää, kun viikolla sähköpostiin kolahti viesti sanoilla "Kiitos hakemuksestasi mutta emme valitettavasti...".

Vaikka kirjoittelin hakemusta ja työnäytettä koko viikonlopun ajan ihan turhaan, niin se nyt ei niin paljoa harmita (onpanhan nyt taas valmiimpaa hakemuspohjaa, jos joskus hakee uudestaan kyseisiä hommia). Eniten tässä masentaa se, että koko aika toivo jostain paremmasta työpaikasta alkaa hiipua ihan olemattomiin. Tässä asuinkaupungissa ei ole omalta koulutusalalta sellaista työtä näkyvissä, joka minua kiinnostaisi. Kun on jo vuosia seurannut työpaikkailmoituksia, niin aina ne tietyt paikat tulevat haettavaksi, jos ei nyt vuosittain, niin suunnilleen parin kolmen vuoden välein. Ja kun tietää suunnilleen mitä ne touhut on, niin en ihmettelekään, kun haut on päällä vähän väliä.

Alan vaihtokaan ei taida kovin helposti käydä. Tuo harrastushomman laajentaminen työksi voi olla tuskaista, kun ensin pitäisi saada oikeaa kunnon työkokemusta alalta, jotta työnantajia kiinnostaisi aidosti. Vähän tuon tyylistä viestiä oli siinä saamassani vastauksessa, että hommaa kokemusta, niin sitten voidaan katsoa uudestaan.