20 vuotta

Vaikka viime kirjoituksessa mainitsin, että kirjoittaisin seuraavassa postauksessa viime vuonna tapahtuneesta muutoksesta, niin en kuitenkaan kirjoita siitä nyt. Nykyään on tullut niin laiskaksi ettei jaksa/huvita/innosta kirjoittaa tänne oikein mitään. Välillä olisi ollut jotain pientä asian tynkää mutta niin on jäänyt vain kirjoittamatta, kun on ollut jotain tärkeämpää tekemistä (kuten niinkin kehittävää kuin nollat taulussa puhelimen tai tietokoneen selausta).

Mutta nyt piti ottaa itseään niskasta kiinni, koska on otsikossa mainittu merkkipäivä tiedossa. En olisi halunnut, että saavutan tämän merkkipäivän, mutta koska en ole saanut tehtyä sen asian suhteen mitään aikaiseksi, niin tässäpä sitä ollaan. En jaksa tähän toistaa itseäni, niin käy lukemassa mitä kirjoitin aiheesta kymmenen vuotta sitten, myös tuohon liittynyt aikaisempi kirjoitus on edelleen ajantasainen/paikkaansa pitävä.

Tuossa 10 Vee -kirjoituksen lopussa kirjoitin näin:

Ja mikäli tulevaisuutta haluaa ennustaa, niin luultavasti seuraavat kymmenen vuotta menevät yhtä helpolla kuin nämä pari viimeistä vuotta.

Ihan oikeassa olin tuon tulevaisuuden ennustuksen kanssa. Nämä viimeiset kymmenen vuotta menivät yllättävän helposti, ehkä liiankin pelottavan helposti. Jossain vaiheessa tuli heitettyä se lusikka sinne nurkkaan ja siellä se on saanut olla. Ei ole yksinkertaisesti enää kiinnostanut ja jos nykyään se asia minua edes jotenkin kiinnostaisi, niin en edes tiedä mistä pitäisi lähteä liikkeelle, jos tuohon asiaan haluaisin muutosta. Nettideittailu on paskaa ja työelämässä ja missään muuallakaan elämässä ei tapahdu mitään tapaamisia tai kohtaamisia, niin todennäköisyydet on aika nollilla.

Mitäs tähän muuta kommentoisi... Ei tähän pitkäaikaiseen kosketuksettomuuten kuole. Tai noh, en ole vielä kuollut. Tiedä onko sillä sitten mitään pitempiaikaista vaikutusta, kuolenko esim. jo hyvissä ajoin vaikka kuusikymppisenä ennen eläkeikää, sitä en osaa sanoa. Muuten nyt olotila on normaali. Joskus vuosia sitten saattoi olla sellaisia koko kehon tuntemuksia (vähän samantyylinen kuin vaikka kylmän väristys), että pitäisi saada koskettaa jotakin mutta eipä tuollaisia ole enää ollut. Mieleen se ehkä on vaikuttanut niin, että välillä olotilaa voisi kuivailla esimerkiksi vaikka tyyliin "hiekkaa vitussa", "naama norsunvitulla" tai "takakireä".

Tällä hetkellä elämässäni ainoat asiat, jotka edes vähän etäisesti muistuttavat minua kosketuksesta, on saunan lämpö ja sängyssä peittoon kääriytyminen. Sängyssä, kun kääriytyy tiukasti burritomaiseen pakettiin, niin se on ihan mukavan oloista. Saunassa se on juuri se hetki, kun heität vettä kiukaalle ja siitä vapautuva höyry ympäröi koko kehon sen hyvin lyhyen ajan.

Eipä tässä muuta. Hiplatkaa toisianne.