17.9.2013

Työhaastattelukysymyksiä

Sain naputeltua ja raavittua kasaan taas yhden työhakemuksen, jonka pistin menemään eteenpäin. Paikka, johon sen laitoin, oli siis se, joka aiheutti kissa pistoksissa -olon. Samalla olen tässä etsiskellyt ja katsellut eri nettisivustoilta vähän mallia työhaastatteluissa esitettävistä kysymyksistä ja olen sitten mietiskellyt niihin vastauksia. Jos vaikka joku niistä esitettäisiin joskus haastattelussa, niin ei menisi aivan sanattomaksi. Yhdellä listalla oli seuraavanlainen kysymys:

"Mikä on mielestäsi tähän asti suurin saavutuksesi?"

Mitä tähänkaltaiseen kysymykseen minunlainen mitäänsaamaton ihminen voisi oikeasti vastata? Kuten nettisivulla oli tästä kysymyksestä mainittu, niin tähän voisi vastata jotain väliltä työelämä-opinnot-yksityiselämä. Työelämän puolelta en osaa keksiä mitään muuta kuin, että olen ollut nykyisessä työpaikassa töissä n vuotta. En ole tehnyt mitään keksintöjä, en ole tehnyt työpaikalla mitään radikaalia muutosta, en ole julkaissut mitään, en ole saanut tunnustuksia, palkintoja tmv. Opintopuolelta "suurin" saavutus on vain kourassa oleva keskimääräisillä arvosanoilla varustettu tutkintotodistus, jollainen löytyy hyvin monelta muultakin ihmiseltä. Ainoa "suuri" saavutus, joka tulee mieleen, on yksityiselämän puolelta ja sekin on sellainen kyseenalainen asia, josta tuskin kannattaa mainita missään työhaastattelussa (tai ylipäänsä missään muuallakaan).

Eli loppujen lopuksi, jos tuollainen kysymys esitettäisiin minulle jossakin työhaastattelussa, niin voisin olla melko hiljaista poikaa. Hieman laittaa masentamaan, kun miettii jälkikäteen näitä oman elämänsä "saavutuksia".
Lähettänyt Urpo Turpo klo 19:05
Tunnisteet:

4 kommenttia:

Noomi kirjoitti...

Hei UT,

Työhaastattelut ovat rasittavia juuri noista syistä, on pakko kehitellä itsestään kaikkia mahdollisia mainospuheita ja yrittää tuoda esiin hyvät puolet ja piilottaa huonot. Mitä kokemattomampi haastattelija, sitä surkeampi se haastattelu yleensä on ja sitä epäoleellisempia asioita yleensä tällöin myös jankataan.

Mutta tuo saavutus-kysymys on kyllä yleinen, ja siihen törmää aika usein. Luulen, että paras vastaus on siihen jokin sellainen peruspositiivinen asia jolla pystyy osoittamaan olevansa terveellä tavalla ylpeä jostakin, mitä on tehnyt tai mistä on suoriutunut. Tyyliin hatusta temmattu esimerkki: "huomasin jossakin vaiheessa elämää, että pelkään korkeita paikkoja. Päätin voittaa tämän pelkoni ja aloitin kalliokiipeilyn. Nyt pystyn elämään pahimman pelkoni kanssa ja harrastan kiipeilyä aktiivisesti. Olen ylpeä siitä, että pääsin yli pelostani ja käänsin sen voimavarakseni, jolla pidän itseni kunnossa".

Mutta ihan arkisemmatkin esimerkit käy, en siis usko, että tuossa haetaan mitään mounteverestin valloittajia, vaan jos paras saavutus on se, että on saanut tutkinnon ulos ja pystynyt sietämään hyvin rutiineja, hankalia yökavereita ja silti tekemään hyvää tasaista tulosta vuodesta a toiseen b., niin siinä on jo enemmän saavutusta kuin monella tuulihatulla yhteensä. jos tehtävä, mitä haet, edellyttää kykyä kestää rutiineja ja prosesseja, sekä vaatii niiden ylläpitoa ja kykyä sitoutua yritykseen, niin kyllä se on aivan riittävä meriitti, että on menestynyt hyvin sellaisessa tehtävässä aiemminkin. Joku vuorikiipeilijä seikkailija olisi saattanut jo jättää kyseisen homman kesken.

Joten kannattaa muistaa mitä haetaan. Kaikissa tehtävissä ei suinkaan ole etu se, että on tehnyt maailman hienoimmat innovaatiot ja pistänyt koko paikan sekaisin keksinnöillään.

Ole vaan ihan reippaasti ylpeä niistä hyvistä ominaisuuksista joita juuri sinulla on.

18.9.2013 klo 0.03.00
Urpo Turpo kirjoitti...

Hei Noomi-täti,

Siinä kyllä olet oikeassa, että kokemattomampi haastattelija kyselee epäolennaisempia asioita. Mitä nyt kuluneen vuoden jäljiltä kahden työhaastattelun kokemuksella voi sanoa, niin olen nähnyt molempia. Yhdessä haastattelussa melko iso osa kysymyksistä oli sellaista yleistä diipadaapaa, kun taas toisessa paikassa kysymykset keskittyivät paljon enemmän ammatti- ja työntekopuoleen ja noita liirumlaarum-kysymyksiä taisi olla vain yksi tai kaksi. Selvää oli, että osasin vastailla paljon paremmin tuossa jälkimmäisessä haastettelussa ja tästä paikasta jäi jotenkin asiantuntevampi ja ammattimaisempi kuva työpaikkana.

Mietin noiden mainitsemiesi arkisempien esimerkkien kautta, että ehkä minun tapauksessa sellaisten yksittäisten saavutuksien merkitys on melko pieni ja enemmänkin kannattaisi korostaa juuri tuollaisten ehkä melko harmaaltakin kuulostavien asioiden muodostamaa kokonaisuutta. No, tästäpä onkin hyvä miettiä asiaa hieman eteenpäin vastaisuuden varalle.

PS. Kannattaisi varmaan mennä ajoissa nukkumaan ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten eikä kukkua puolille öin lukien ja kommentoiden toisten blogeja. Näkeehän tuon jo kirjoitusvirheiden määrästä, että paras terä päivältä on mennyt. :)

18.9.2013 klo 19.47.00
Anonyymi kirjoitti...

"...ja pystynyt sietämään hyvin rutiineja, hankalia yökavereita... "

Noomi-täti on ollut niin kauan kuin muistan illan virkku ja aamun torkku. Se on osittain aika pitkälle fysiologinen seikka, joten valitettavasti en saa kovin helposti unta. Varsinkaan silloin, kun käyn ylikierroksilla kaiken maailman asioista.

Mutta hyvä Urpo-setä, olet aivan oikeassa. Minun pitäisi pyrkiä menemään ajoissa nukkumaan.

Tänään olen sentään noin 45 min aikaisemmassa vaiheessa:)

Edistystä sekin.

18.9.2013 klo 23.18.00
Urpo Turpo kirjoitti...

"hankalia yökavereita"

Ahaa... Nukkumatti siis käy aina sinulle ryppyilemässä...

19.9.2013 klo 20.35.00

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)