Mehu loppu

Poikkeuksellisesti jouduin juoksentelemaan tänään kaupungilla töiden jälkeen, kun etsin hajoamaisillaan olevalle tavaralle korvaajaa. Ensimmäisessä liikkeessä ei ollut haluttua tavaraa varastossa mutta vastaavaa mutta luultavasti huonompilaatuista olisi ollut tarjolla. Vähän aikaa tuskailua ja pähkäilyä mutta päätin kokeilla vielä toisesta paikasta. Siellä sitten onnisti, kun haluttua tuotetta oli saatavilla, niin ei muuta kun kassan kautta ulos. Oli taas niin rasittava reissu, että en halua vähään aikaan mitään samanlaista härdelliä.

No mitäs ihmeellistä tuossa, voisi joku ajatella. Minulta tuo vei mehut hyvin vähiin. Ei niinkään fyysisesti mutta henkisesti. Kun sitä on tällainen kaavoihinsa kangistunut introvertti, niin kaikenlainen normaalista poikkeava vie energiat vähiin aika äkkiä. Tässä tapauksessa liikkeet, joissa kävin, olivat minulle ennestään tuntemattomia. Siihen vielä päälle uudet ihmiset, eri vaihtoehtojen vertailua, miettimistä ja tuskailua, niin alkaa olla jo tarpeeksi. Vaikka tuosta on kulunut aikaa jo useampi tunti, niin vieläkin tuntuu rasittavalle. Tekisi vain mieli koomata ja olla nollat taulussa, että saisi energiatasoja paremmin nousuun.