Viikolla törmäsin netissä olevaan yliopiston tekemään tutkimuskyselyyn. Tutkimuksen aiheena oli selvittää, että miten paljon työelämässä on tarvinnut oppimiaan matematiikan eri osa-alueita.
Hieman joutui miettimään, että mitäs kaikkea on tullut tarvittua työvuosien aikana mutta kovin jäi lyhyeksi lista. Vaikka kouluissa on opetettu vaikka mitä algebraa, geometriaa, differentiaalilaskentaa, integraalilaskentaa, tilastomatematiikkaa ja kaikkea muuta, niin eipä noista opituista osa-alueista ole tarvinnut työelämässä juuri mitään vaikka teknisellä alalla työskentelenkin. Peruslaskutoimitukset, vähän siniä, kosinia ja muita trigonometrisia funktioita, yhtälönratkaisua sekä loogisia operaatioita. Siinäpä ne suunnilleen minun kaikki tarvitsemat työkalut.
Kyselyyn vastaamisen jälkeen sitä jäi vain miettimään, että mitäköhän hyötyä tosiaan tuosta matematiikan opiskelustakin on lopulta ollut, kun noin perustason matematiikalla on päässyt näinkin pitkälle. Ehkä jos tarkemmin miettii, niin kaikkein tärkeimmät osa-alueet taisi tulla yläasteen aikana. Sen jälkeen kaikki on ollut vanhan kertausta tai (omiin tarpeisiin ajateltuna) enemmän tai vähemmän täysin yhdentekevää kikkailumatematiikkaa, jolla tavallinen pulliainen ei tee elämässään yhtään mitään.
Mutta ei kai se opiskelu siinä mielessä ole hukkaan mennyt, jos joskus sattuu tulemaan vastaan joku matemaattinen ongelma, niin tietää edes mistä suunnasta voisi lähteä hakemaan ratkaisua.
21.2.2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Yksi elämäni suurimmista virheistä oli tahkota lukiossa läpi pitkän matematiikan opinnot (rimaa hipoen). En ole tarvinnut töissä taikka muussakaan elämässäni derivointia, sinejä tai kosineja tai oikeastaan mitään erikoista. Enkä kyllä enää niitä muistakaan. Prosenttilaskut ovat nykyisessä työssä arkipäivää, sen kummempia ei tarvita.
Pitkän matematiikan sijasta olisin mieluummin opiskellut vaikka astronomiaa. Sitä ei ollut tarjolla. Harmi.
Minä puolestaan turhauduin näihin humanistisiin (historia/uskonto/filosofia jne.) lässytyksiin, jotka oli minusta mitä suurinta ajan tuhlaamista. Luultavasti tämäkin yhteiskunta säästäisi aika paljon, jos mietittäisiin vähän enemmän ja tarkemmin noita koulutuskokonaisuuksia.
Mitä järkeä on ylipäätään opiskella ja lukea vuositolkulla sellaista mitä tuskin ikinä tarvitsee (hyvänä esimerkkinä ruotsin kieli). Tai sitten opettaa jo vanhaksi käyneitä asioita. Esim. lukion ATK-kurssilla opeteltiin vielä kivikautista DOSissa toimivaa MS Works -ohjelmaa vaikka tarjolla olisi ollut uudempiakin sovelluksia.
Ehkä kyse on siitä, että ns. yleissivistys saavutetaan juuri sillä että koulumankelista puristuu ihmisiä jotka ovat opiskelleet tietyn ajan vähän kaikkia asioita muttei oikein mitään kunnolla...? Ongelmallista on myöskin se, ettei lapsi/nuori oikeasti välttämättä ole kypsä valitsemaan itse sitä, mikä olisi kiinnostavinta tai järkevintä. Jotkut tietysti pystyvät, mutta kaikki eivät (kuten allekirjoittanut todistaa nyt). Ja onhan se aika vaikea lopulta kuitenkin tietää etukäteen että mitä taitoja elämässä tarvitsee ja mitä ei.
En ole tutustunut vuosikymmenten takaisiin opetussuunnitelmiin, mutta minulla on sellainen kutina että ne olivat hiukan suppeampia opintokokonaisuuksia kuin nykyään. Luulen, että vaikka koulussa vietetty aika ei ole lisääntynyt, opintoihin kuuluvat asiat ovat.
Kieli- ja liikuntapainotteiset päiväkodit ovat jo tuttuja, mutta Tampereelle ollaan nyt avaamassa ensimmäistä luonnontiedepainotteista päiväkotia.
https://vuores.fi/ajankohtaista/uutiset/376-vuorekseen-suomen-ensimmainen-tiedepaivakoti
Onneksi aikuisena osaa ja voi valita mitä opiskelee.
Niin... Tulevaisuutta kun on hankala ennustaa.
Tuohan on positiivista, että avataan tuollainen päiväkoti mutta sinänsä aika yllättävää, että se tapahtuu vasta nyt. Luulisi, että tuon tyyppinen päiväkoti olisi perustettu jo aikaa sitten, kun noitakin lässynlässyn-alojen päiväkoteja on ollut pitempään.
Lähetä kommentti