8.1.2016

Virtuaalideitit, osa 2

Hieman jatkoa aikaisempaan kirjoitukseen... Jos toisen kanssa tulisi juttuun JA olisin puheliaalla päällä, niin keskustelu saattaisi mennä tähän tapaan:

Vapaa-ajan vietto?
Kotona tietokoneen ääressä. Varsinkin näin talviaikaan ja arki-iltaisin, kun töiden jälkeen ei huvita tehdä juuri mitään. Viikonloppuisin vapaa-ajan vietto on suurimmalta osin kotitalouden hoitamista (kaupassa käyntiä, pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivoamista, leipomista). Eli melko lailla kotona nysväystä mutta mitä muutakaan introvertiltä voisi odottaa. Loma-aikaan, kun työt on haittaamassa vähemmän harrastuksia, niin silloin tulee tehtyä enemmän muutakin.

Syöminen?
Öh... haarukkaa ja veistä tai lusikkaa käyttäen. Jos pilkkua haluttaisiin nus... viilata, niin tuota kysymystä pitäisi tarkentaa. Mutta oletetaan, että sillä käsitetään, että missä ja mitä syön. Ulkona (siis ruokapaikoissa) en syö normaalisti ollenkaan. Vain jos muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, niin ehkä sitten. Töissä mätystän omia eväitäni ja muuten syön aina kotona. Jotenkin minua ei vain nappaa se muualla syöminen. Ruokaa saa laitettua itse melko edullisesti ja silloin varmasti tietää, että miten se on tehty ja mitä aineita siihen on käytetty. Eli melko pitkälti tuo määrittää sen, että syömiset on itse tehtyä kotiruokaa.

Ruoanlaitto?
Ei ole minun bravuurilaji. Osaan kuitenkin tehdä sen verran eri ruokia, että ei tarvitse aina syödä pelkkää makaronilaatikkoa ja pysyn hengissä. Pöperöt teen ihan ruoka-aineista ja eines- ja valmisruokia (tai mitä nämä teolliset mössöt onkaan) en käytä ollenkaan. Samoin leipääkin tulee leivottua itse ja myöskin pullapuoli onnistuu niin, ettei kahvipöydän antimien kohdalla tarvitse turvautua kaupan antimiin. Kalan saan järvestä ylös ja käsiteltyä lautaselle asti mutta punaista lihaa ei ole tullut valmistettua alusta loppuun. Olisihan se joskus mielenkiintoista käsitellä itse pyydetty elukka lautaselle asti mutta eipä ole oikein sellaiseen mahdollisuutta. Muuten leipomisesta puheenollen: Siinä kun tarvitaan jauhoja, niin joskus olisi nekin jauhot hauska jauhaa itse jyvistä alkaen. Jotenkin minua kiinnostaisi vain tehdä kaikki mahdollisimman pitkälti itse ruoanlaitossa ja myös sellainen omavaraisuustalous kiinnostaisi.

Sää?
Mitä todennäköisin. En tykkää yhtään siitä mihin suuntaan tämä ilmasto on menossa. Ennen oli paljon parempi, kun oli selvät vuodenajat. Nyt kelit on mitä sattuu ja milloin sattuu (kesällä kylmää, syksyllä lämmintä, jne).

Musiikki?
Lähinnä mitä radiosta tulee. Töissä yleensä kuuntelen radiota lähinnä vain aamuohjelmien takia, mutta loppupäiväksi se menee kiinni. Kotona se on yleensä auki, kun puuhastelen keittiössä jotakin, muuten se pysyy kiinni. Nykyään on tuo musiikin kuuntelu jäänyt aika vähälle, ennen tuli kuunneltua enemmän. Loppujen lopuksi tuokin musiikkimaku on vaihtelevainen. Saatan tykätä jostain suomipopista tai rokista/metallista, ei tähän osaa sanoa mitään yksittäistä yhtyettä/laulajaa, joka olisi ehdoton suosikki.

Leffat?
Eipä ole viime aikoina hyviä elokuvia tullut. Tai no joku on ollut. Interstellar ja The Martian olivat sellaisia hyviä, kun liittyivät avaruuteen. Uusinta tähtien sotaa en ole nähnyt, joten siitä ei pysty vielä sanomaan mitään. Ja olihan se keväällä vai kesälläkö se yksi tekoälyyn liittyvä elokuva... Unohtunut se nimi nyt ihan täysin... Ex Machinahan se oli. Lajityypeistä menee toiminta, sota, scifi, komedia, seikkailu, fantasia ja sen sellaiset elokuvat.

Lempidrinkit?
EVVK. Sen olen huomannut, että kun ikää on tullut lisää, niin juomamaku on yksinkertaistunut. Nykyään kelpaa lähinnä vesi, ruokajuomana maito ja joskus saatan juoda mehua tai kaakaota. Mehunkin on parasta olla omatekoista eikä mitään kaupan ylisokeroitua esanssilitkua. Limpparit ja muut kuplavedet on liian hapokkaita ja alkoholijuomien perään en ole ollut milloinkaan. Kahvia ja teetäkin karsastan niiden maun vuoksi. Ja vaikka se ehkä vähän hölmöltä kuulostaa niin juuri mikään ei voita vettä, koska se ei maistu millekään (jos se ei siis ole mitään vesilaitoksen pintavedestä vääntämää vettä, johon ahvenet ovat kuseneet).

Urheilu?
Ei kiinnosta. Kyllähän sitä itse voi urheilla yksilölajeissa mutta ei se urheilun seuraaminen kiinnosta. Kuka täysjärkinen sitä jaksaa seurata jotain toisten hikistä pallon perässä juoksemista tai muuta vastaavaa.

Katutyöt?
Ei ole näillä seuduilla pahemmin ollut. Sen sijaan teiden huonosta kunnossapidosta olisi muutama painava sana sanottavana. Kotikoti kun sattuu olemaan siellä maaseudulla hiekkatien varressa, niin siellä tien kunto on mennyt huonompaan ja huonompaan suuntaan joka vuosi. Tietä ei edes hoideta kunnnolla. Näin talvella liukkaudentorjuntaa ei ole ollenkaan ja aurauskin on sellaista haistapaskan aurausta jollain saatanan traktorilla, jonka auran terä tuskin edes pyyhkäisee sitä tien pintaa. Puhumattakaan siitä, että sitä tietä edes aurattaisiin lumisateiden jälkeen. Vaikka lunta tulisi paljon (>10 cm), niin tie saatetaan aurata vasta seuraavana päivänä jos edes silloinkaan. Yleensä se menee niin, että autot tamppaa sen lumen paikoilleen ja tielle muodostuu raiteet ja niissähän yrität sitten ajella lopputalven. Ja kesällä, kun on tämä perkeleen ilmastonmuutos ja helvetin vesisadetta riittää joka viikolle, niin voitte arvata, että se tie on aivan helvetinmoisilla montuilla, kun sitä ei käydä lanaamassa. Saati sitten keväällä roudan sulaessa, kun auto yksinkertaisesti perkele UPPOAA siihen saatanan savivelliin.

Tässä vielä terveisiä päättäjille, jotka ette anna määrärahoja edes perustienpitoon: haistakaa pitkä paska ja vetäkää käteenne! Kaikkeen muuhun persereikään (esim. silloin aiemmin Kreikkaan) sitä rahaa tuntuu kyllä riittävän.

Lemmikkieläimet?
Ei ole. Eikä tule. Kotipuolessa oli eläimiä ja sain niistä niin tarpeekseni, että en tule hankkimaan mitään karvakasaa riesakseni. Kivojahan ne on rapsutella ja taputella mutta siihenpä se sitten jääkin.

Kirjat?
En ole lukenut mitään kirjaa useampaan vuoteen. Tuohonkin vaikuttaa aika paljon kirjaston etäisyys. Opiskeluaikaan kirjasto oli lyhyen kävelymatkan päässä, niin siellä tuli käytyä useammin. Nyt puolestaan kirjasto on sellaisella suunnalla, jossa ei tule käytyä, ja vähän pitemmän matkan takana, niin tehokkaasti se laskee käyntien määrää. Kirjoihinkin pätee melkein sama mitä elokuviinkiin eli kaikenlaista scifi-, toiminta- ja sotakirjaa on tullut joskus luettua


No, tässäpä sitä taas vähäksi aikaa. Taitaisi jäädä treffit yhteen kertaan, jos joissakin kohdissa esittäisi mielipiteitään noin painokkaasti... Parempi varmaan pysytellä siis niissä lyhyissä vastauksissa.

2 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Mielenkiintoista!

On jotenkin tosi kadehdittavaa, että jaksat tehdä ruokaa alusta asti itse. Silläkin uhalla että menetän kaikki tähän asti keräämäni emäntäpisteet, sanon että olen aivan älyttömän laiska laittamaan ruokaa ja syön kyllä eineksiä ja puolivalmisteita ihan surutta. Vaan jos inspiraatio iskee niin onnistuu se kokkaus minultakin ja toisinaan ihan nautinkin ruoanlaitosta. Pitäisi tehdä itse enemmän. Ei ole kuin viitsimisestä kiinni.

Olen pari kertaa käyttänyt vasta jauhettuja jauhoja (sähkökäyttöisellä kivimyllyllä surautin). Maku oli jotain uskomatonta, suosittelen lämpimästi! Ei olisi ollenkaan huono satsaus ostaa sellainen pieni kivimylly.

Oletko muuten kirjojen kohdalla paperikirjojen kannattaja vai voisitko kuvitella lukevasi sähköisia kirjoja? Sähköiset versiot saa näppärästi kotiinsa, ei tarvitse kirjaston olla sopivasti matkan varrella. Minulta on lukeminen jäänyt nyt täysin vasemman silmän ison hajataiton vuoksi, ei jaksa katsella tekstiä. Mutta sitten kun luen, luen paperikirjoja. En jaksa uskoa että ikinä innostuisin sähköisistä versioista.

Urpo Turpo kirjoitti...

Kyllä sinne korin pohjalle jää vielä niitä emäntäpisteitä jonkin verran paljastuksesta huolimatta, kiitos käsityötaitojesi. Joskus katselin noitakin myllyjä mutta olivat hieman liian hinnakkaita minun kukkarolle. Lisäksi pitäisi jostain saada säkillinen jyviä jauhettavaksi.

En ole milloinkaan lukenut sähköistä kirjaa, kerran tosin olen pitänyt hyppysissä sellaista lukulaitetta. Mutta mitä olen tietokoneen ja kännykän näyttöjä tihrustanut vuosia, niin kyllä se on edelleenkin huomattavasti helpompi lukea paperilta. En tiedä mikä siinä on mutta kirjaan jaksaa keskittyä paljon paremmin kuin näyttöön. Kun saisi jotenkin yhdistettyä tuon sähkökirjojen helpon saatavuuden ja paperisen kirjan lukutuntuman, niin se olisi aika voittamaton yhdistelmä.