Miten sinä heräät pimeässä?Kysymykseen vastaten: Sitä vain herää. Ensin sitä on koomassa eli unessa, ja sitten sitä herää ja ajatukset lähtevät liikkelle. Se on itse asiassa loppujen lopuksi aika jännnää tuo nukkumisen ja heräämisen raja. Tai ennen kaikkea se, että mikä luetaan heräämiseksi. Ehkä se on se kohta, kun tajuaa heränneensä.
Jos kuitenkin puhutaan vain minun heräämistavoista, niin ne ovat hieman vaihdelleet iän mukaan. Peruskoulu- ja lukioiässä heräsin arkisin aina vain vanhempien herättämänä. Herätyskelloa minulla ei siis tuolloin ollut ja olin siinä onnellisessa asemassa, että sain aamuisin aina "pehmeän" herätyksen. Kun aloitin opiskelut ja muutin opiskelijakämppään, niin tuolloin sain herätyskellon ja se hoiti herätykset jonkin aikaa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin herätä aina vähän ennen kellon soittoa ja lopulta se meni siihen, että lähes aina naksautin herätyksen pois päältä ennen kuin kello ehti aloittaa piipityksensä.
Ja tästä kun taas tulin vanhemmaksi ja siirryin työelämään, niin herätyskellon herätys jäi lopulta virattomaksi. En edes muista milloin viimeksi olen herännyt kellon herättämänä. Ei sen puoleen, ei sitä herätystä ole tarvinnut enää laittaa päälle vuosiin. Toinen jännä asia myös minun heräämisessä on, että jos minun on täytynyt herätä tuntia paria tavallista aikaisemmin (esim. työmatkan takia) ja olen varuilta laittanut herätyksen päälle, niin olen kuitenkin aamulla herännyt ennen herätystä. Jotenkin minun sisäinen kello onnistuu herättämään tuossakin tapauksessa ennen kelloa. Vai lieneekö siinä sitten se, että tiedostan unissani, että minun pitää herätä aikaisemmin, niin en osaa sitten nukkua normaalisti, vaan nukun levotonta koiran unta.
Loppuun näistä minun heräämistottumuksista voisi varmaan todeta, että nykyään olen se tyyppi, joka käy antamassa aamuherätyksen sille aamulla kiekuvalle kukolle.
Tekstit
2 kommenttia:
Minä en herää pimeässä, sillä minulla on sarastusvalo joten heräilen hiljalleen voimistuvaan valoon :). Herään todella usein kesken unien. Useammin silloin kun sarastusvaloa ei ole käytössä, mutta melko usein silloinkin kun on. Se ei ilmeisesti ole unirytmin kannalta hyvä juttu (eikä se mukavalta tunnukaan).
Olen aina ollut todella herkkäuninen. Lapsenakaan minua ei tarvinnut ravistella hereille, vaan havahduin siihen kun äiti avasi huoneeni oven. Herkkäunisuus on pysynyt, mutta ainakin yksi muutos on tullut iän myötä minullekin: olin aiemmin todellinen aamuvirkku, mutta nykyään aamulla nukuttaa pidempään ja sikeämmin.
Sinullahan tuo herääminen on mennyt vähän parempaan suuntaan. Jos minä menisin nyt nukkumaan aina silloin kun väsy iskee, niin luultavasti tästä alkaisi sellainen noidankehä, että heräämiset aikaistuisivat entisestään ja vastaavasti pitäisi mennä aiemmin nukkumaan. Nyt yritän pysyä hereillä aina siihen tiettyyn kellonlyömään saakka, jotta edes jonkinlainen rytmi pysyisi tuossa nukkumisessa.
Lähetä kommentti