8.6.2015

Majapaikkaa etsimässä

Eipä ole oikein tämäkään uuden asuinpaikan etsintä liikahtanut yhtään mihinkään. Kerrostaloasuntoja en ole edes katsellutkaan sillä silmällä vaan olen keskittynyt enemmän omakotitaloihin. Sen verran olen saanut tarpeeksi tästä kerrostaloasumisesta, että jos jossain lähitulevaisuudessa on se muutto edessä, niin vaihdan suoraan omakotitaloon. Ei paljon huvita enää kuunnella kerrostalon ääniä ja omassa talossa olisi oma lupa, saisi tehdä asiat miten huvittaa tai olla tekemättä.

Olen katsellut netistä kaikki mahdolliset sopivan matkan päässä työpaikasta (ja vähän kauempaakin) olevat talot läpi mutta johonkin se aina vain tyssää. Yleensä ensimmäinen töksähdys on sijainti. Monessa paikassa tontti on ollut postimerkin kokoinen ja aivan vieressä on ollut naapuritalo(ja). Pitäisi sitä sen verran tontilla olla tilaa, että jos kauniina suvi-iltana sattuu pieraisemaan hieman äänekkäämmin, niin ei tarvitsisi odotella seuraavana päivänä naapurin ja ely-keskuksen lähettämää noottia ympäristöhaitoista.

Jos sijainti sattuu olemaan edes jollakin tavalla siedettävä, niin seuraava töksäys tulee normaalisti talon pohjapiirustusta tutkiessa. Aivan liian monesti on tullut törmättyä epäkäytännöllisiin pohjaratkaisuihin, jotka eivät ainakaan helpota arkea. Sen verran on tullut tiirattua pohjakuvia, että pohjaratkaisusta voi arvailla talon rakennusvuosikymmenen. Ehkä kaikkein järkevimpiä pohjaratkaisuja olen nähnyt 80-luvulla rakennetuissa taloissa. Tämän aikakauden talot eivät ole yleensä vielä liian suuria ja huoneet on sijoiteltu käytännölliseti toisiinsa nähden. Vanhemman aikakauden talot ovat puolestaan pienempiä ja se näkyy myös jonkinlaisena ahtautena tiloissa. Vastaavasti uudemmat talot alkavat olla sitten liian isoja ja monesti niissä näkee kaikenlaisia "arkkitehdin erikoisuuksia" ja muita idioottimaisia ratkaisuja, niin nekin voi suosiolla unohtaa.

Jos pohja ja sijainti miellyttää jotenkin, niin viimeistään se kolmas töksäys tulee sitten hinnassa ja siihen kaatuu sekin lopulta. Tähän mennessä on tullut vastaan ehkä pari taloa, joita olisi voinut käydä katsomassa mutta niissä oli liian paljon hintaa minun kukkarolle. Ja veikkaan, että jos noista pääsee ylitse ja käy ihan esittelyssä asti papereita ja paikkaa katsomassa, niin minun tuurilla viimeistään jostain kiinteistön rasitteista löytyy jokin haudattu piski, jonka takia homma kosahtaa. Joten voi olla, että tässä joutuu asumaan hieman pitempään väliaikaisessa asunnossa.

Olipahan muuten keliä taas viikonloppuna. Jos olisi ollut ulkona ilkosen alasti ja kääntänyt selkänsä vastatuuleen, niin olisi ollut siinä ja siinä etteivät pallit olisi läsähtäneet otsaan, sen verran puuskaista oli tuuli.

2 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Tiedän tunteen - en niinkään pallien vaan asuntojen suhteen. (Vaikka tuulista on ollut täälläkin, en sillä sano.) Ei ole helppoa, kun etsitään miehen kanssa mummonmökkifiilistä keskeltä kaupunkia, hyväkuntoista vanhaa taloa joka ei maksaisi liikaa. Phah, melkoisen mahdoton yhtälö. Naapureista tunnen samoin kuin sinä. Olen kuitenkin valmis harkitsemaan rivi- ja paritaloja, mikäli äänieristys on kunnossa. Mutta kun siitäkään ei voi aina tietää. Mistään ei voi tietää!

Ja sitten kun löytyy sopiva, sen ehtii joku toinen viedä nenän alta.

Kurjistus!

Urpo Turpo kirjoitti...

Eipä kuulosta teilläkään helpolta tuo mummonmökkifiiliksen etsiminen. Minusta tuntuu, että tuollaisen löytäminen keskeltä kaupunkia (ja sopivalla hinnalla) on melko mahdoton tehtävä.

Rivitalossa olen asunut joskus vuosia sitten ja eipä tuo sekään juuri eronnut äänimaailman suhteen kerrostalosta. Yhtälailla sielläkin kuului kaikenlaiset kolistelut seinän takaa kuten kerrostaloissa. Tuo rivari oli kyllä vanhempaa ikäluokkaa, uudemmissa taloissa saattaa ehkä olla jo hieman vaimeammat äänet.

Mutta ehkäpä se oikea osoite löytyy aikaa myöten itse kullekin (toivottavasti)...