Ohi kulkiessa

Kun liikkuu paikasta A paikkaan B, niin matkalla pisteiden välissä näkee aina kaikenlaista, vaikkapa pisteen C. Joskus se piste C saattaa kiinnittää huomion niin, että se jää jostakin syystä pyörimään mieleen, yleensä kuitenkin vain lyhyeksi aikaa. Joskus käy niin, että myöhemmin, ehkä hyvinkin pitkän ajan jälkeen, tämä piste C tulee elämässä vastaan jollakin toisella tavalla. Muutama tapaus, jotka ovat jääneet mieleeni vuosien varrelta...

Tämän ensimmäisen olen ehkä saattanut kertoa täällä aikaisemminkin mutta menkööt nyt toisen kerran, jos niin käy. Vuosia sitten entisellä työskentelypaikkakunnalla ajaessani pyörällä aamulla töihin huomioni kiinnittyi kerrostaloon, joka oli juuri rakennettu. Talon takapihalla kasvamaan laitettu ruoho alkoi vasta orastamaan ja yhden asunnon ikkunasta näkyi pöydän ääressä aamupalaa syövä pariskunta. Tuolloin ohikulkiessani mietin, että minkälaista olisi asua tuollaisessa melko uudessa talossa. Kaksi vuotta tuosta hetkestä eteenpäin asuin itse tuossa talossa.

Kun olin pieni piltti (ja vuosien kuluessa vähän isompi) ja käydessämme vanhempien kanssa mummolassa, ajoimme matkalla mummolaan aina yhden aidatun paikan ohi. Pienellä lapsella kun on utelias mieli, niin tämän paikan ohitusta aina odotti, koska siellä näkyi aina kaikkea mielenkiintoista. Siinä kohdalla ollessa sitä paikkaa aina yritti katsella melkein nenä kiinni lasissa niin pitkään kuin mahdollista, jotta ehtisi ahmia silmillään sen kaiken mielenkiintoisen. Nyt vuosia ja vuosia myöhemmin minulle on annettu nykyisten työtehtävien takia avain, jolla pääsen tuonne aidatulle alueelle. Voin sanoa, että se uteliaisuus sieltä lapsuudesta on edelleenkin tallessa ja odotan mielenkiinnolla, että pääsen kiertelemään alueella enemmän.

Viimeinen tapaus ei ehkä ihan putoa tuohon A-C-B -malliin, mutta riittävän lähelle. Olen nimittäin käynyt tuossa pisteessä C vuosia aikaisemmin. Tämä piste C on asuinpaikkani ja nykyisen työpaikan välissä ja nyt kuljen siitä aina ohi töihin mennessä ja töistä tullessa. Ja ainakin tähän päivään mennessä, kun olen tuon paikan ohi mennyt, niin joka ikinen kerta mieleen on tullut se vuosien takainen käynti tuossa talossa. Jaa, että mitäkö erikoista siinä? Se on se ainoa kerta, jolloin olen saanut olla toisen ihmisen läheisyydessä. Lieneekö kohtalon ivaa vai jotain muuta, että työmatkani kulkee nykyään tuon pisteen kautta...?