Katse taaksepäin

Tänään aamulla kuulin sivukorvalla, kun kollegat työpaikan keittokomerossa kahvia hakiessaan puhuivat säästä ja siitä miten nyt aamullakin alkaa olla masentavan pimeää. Nämä vässykät tulivat töihin siihen aikaan, kun on vielä kohtalaisen valoisaa. Minä olen töissä jo silloin, kun on vielä pimeää mutta ei tuo pimeys aamuisin vielä ole minua pahemmin häirinnyt. Pimeässä ajassa syntynyt, joten pimeydessä kuin kotonaan pimeine ajatuksineen...

Viime viikolla tapitin sarjaa nimeltä Masters of Sex. Yhden jakson loppupuolella kaksi naista keskustelee mieh(e|i)stä. Vanhempi nainen kertoo nuoremmalla, että miehet ja naiset ovat siinä suhteessa erilaisia, että naiset katsovat taaksepäin ja elävät pettymyksissä ja katumuksessa, kun taas miehet suuntaavat eteenpäin kohti mielihyvää.

Tuo jäi minulle vähän mieleen kummittelemaan ja kun sitä tarkemmin mietti, niin ainakin omalla kohdalla voin allekirjoittaa tuon ajatuksen. Saatan kyllä muistella jotakin mitä on tapahtunut mutta harvemmin jään märehtimään ja murehtimaan näitä aikoja sitten tapahtuneita. En edes itse asiassa lue juuri ollenkaan näitä vanhoja blogitekstejänikään. Joskus saatan etsiä tekstien seasta, että olenko mahdollisesti käsitellyt jotakin asiaa aikaisemmin mutta muuten niitä ei tule enää vilkaistua.

Tällä viikolla piti sitten kaivella vanhoja. Töissä tuli eteen sellainen asia, jota oli viimeksi käsitely opiskeluaikoina, joten piti kaivella hieman muistinvirkistystä esille vanhoista mapeista. Kun olin leväyttänyt lattialle näitä vanhoja muistiinpanoja, niin vilkaisinpahan siinä huvikseni sitten enemmänkin eri kursseilla käsiteltyjä asioita. Siinä omin pikku kätösin kirjoitettuja harakanvarpaita tavatessa mieleen palasi se, että miksi tuli valittua aikoinaan juuri tämä ala ja miten koulussa juuri nämä tietyt kurssit olivat olleet mielenkiintoisia. Samalla kuitenkin tuli hieman alakuloinen olo, kun ajatteli sitä, mihin on nyt työelämässään päätynyt. Poissaolollaan loistavat ne mukavat kouluaikaiset laskelmat ja muut perusasiat mitä käsiteltiin paljon ja tilalle on tullut kiire, sekavat projektit sekavine lähtötietoineen ja muine "mukavuuksineen".

Tarinan opetus: Välillä on hyvä tonkia vanhoja. Jos elämän suunta on hieman mennyt jonnekin ihan muualla kuin piti, niin vanhoja mieleen palauttaessa se suunta, jota kohti pyrkiä, voisi taas muistua mieleen.

Loppuun vielä jollakin kierolla tavalla aiheeseen sopivaa musiikkia. Yksinäiselle sää on aina HC-sää (kuten myös sää yleensäkin syksyisin) ja selkäkin venähti kuntoillessa...