Lisää

Kun on pitkät piuhat ja hidas sytytys, niin tajusin vasta tänään (maanantaina), että eilen (sunnuntaina) vahvistin jälleen uudenvuodenlupaustani nro 3:a. En sanonut päivän aikana yhden yhtä sanaa. Kukaan ei soittanut puhelimella minulle, minä en soittanut kenelläkään, en lähettänyt enkä vastaanottanut sähköpostia, enkä myöskään kirjoittanut tännekään. Tässähän alkaa olla jo ihan liekeissä tuon asian suhteen, vuodessa on kertynyt jo kerrassaan kaksi päivää, kun en ole kommunikoinut ollenkaan. Vähällä oli etten olisi saanut lisää sanattomia päiviä lomien jälkeen, kun töissä oli vähän porukkaa. Muutamana päivänä oli jo melkein hilkulla, ettei olisi tarvinnut puhua sanaakaan mutta niin vain aina joku vääntäytyi kysymään jotakin asiaa. Nyt arkipäivinä puhumattomuus on miltei mahdotonta, kun toimistolla pyörii porukkaa niin paljon. Jos jostain kellarikerroksesta saisi huoneen, jonne kukaan ei eksy, niin sitten se saattaisi olla mahdollista mutta sellaista ei kyllä ole näkyvissä. Ei tuo eilinen päivä mitenkään niin ihmeelliseltä tuntunut. Siinähän tuo meni kuten muutkin päivät, kun on tottunut olemaan yksikseen. Varmaan enemmän haastetta tulisi, jos yrittäisi olla puhumatta/kommunikoimatta kaksi päivää putkeen.