Näin yksinkertaisella SQL-lauseella saadaan kaivettua tietoa (SQL-pohjaisen) tietokannan taulusta. Jos halutaan hieman kaventaa haettavien tietojen määrää, niin lisätään haku-/suodatusehtoja, vaikkapa näin:
SELECT rekisterinumero FROM autotiedot WHERE automerkki = 'Toyota';
Mutta sepä näistä tietokantahauista, palataan asiaan takaisin jäljempänä.
Viikonloppuna erinäisistä syistä johtuen pääsin/jouduin istumaan yhden serkkuni kalaveneessä. Tämä serkku on hieman sellaista leveilijätyyppiä, joka kehuskelee aina tekemisillään ja vimpaimillaan. Siinä veneessä istuessa tuli tuijotettua kalaikkunaa eli kaikuluotainta, jota tämä serkku tietenkin kehuskeli.
"Tämä kaiku näyttää kalat vedestä niin hyvin, että jos kaloja ei nouse ylös, niin siitä saa syyttää vain itseään. Nääs kun tämän kytkee tuon takilan kanssa yhteen, niin kuula ja uistin menee siellä kalojen syvyydessä automaattisesti. Niin ja täyttäähän tämä sen veroilmoituksenkin ja päläkäläpäläkälä..."
Markkinointipuhetta kuunnellessa mieleeni tuli sellaisia ajatuksia, joita en siinä tilanteessa tohtinut sanoa. Olisi saattanut serkulta vaikka mennä nuoli lyttyyn siitä. Tuli vain tuosta kaikuluotaimesta se mieleen, että joissakin asioissa nämä ihmisten käyttämät tekniikat on vielä melkoisen kehittymätöntä. Jos ajatellaan nyt vaikka tuota kaikuluotainta ja sen toimintaperiaatetta. Luotain lähettää anturin kautta veteen äänipulssin. Pulssi heijastuu vedessä olevista esteistä takaisin ja palaa takaisin anturin kautta luotaimelle, joka käsittelee signaalia ja piirtää sitten näytölle parhaassa tapauksessa banaanin, joka ilmentää vedessä olevaa kalaa. Eli siis lähetetään äänipulssi veteen ja yritetään tulkita/arvailla takaisin heijastuneesta äänestä, että mitäköhän siellä vedessä mahtaa olla piilossa.
Myöhemmin kalastuspäivän iltana sängyssä unentuloa odotellessa mietin kaikuluotausta tai ylipäätään sitä, että miten voimme havainnoida ympäristöämme. Viisaat sedät pystyvät esimerkiksi selvittämään jossain x^y valovuoden päässä olevan tähden alkuainekoostumuksen jonkin spektrin avulla mutta järvessä uiskentelevien kalojen tarkan määrän ja lajien määrittäminen ei olekaan enää niin helppo homma. En ole mikään alan asiantuntija mutta miksei joku viisas ole keksinyt sellaista atomitason SQL-kyselykieltä? Kyselenpähän tässä vain tyhmiä...
Jos oikein pieniä ajattelee, niin ympäröimämme maailma koostuu atomeista (jotka puolestaan koostuu vielä pienemmistä osasista), jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tallaamme hiilestä, piistä, kalsiumista, magnesiumista yms. alkuaineista koostuvaa maapallon pintaa, hengitämme happea, typpeä ja ties mitä muita aineita sisältävää ilmaa jne. eli periaatteessa kaikki on jotenkin yhteydessä kaikkeen. Nyt tulee se kaikkein olennaisin kysymys: Miten ja millä keinoin atomeilta pitäisi kysyä, jotta saisimme atomit vastaamaan takaisin ja ilmoittamaan sijaintinsa sekä mitä naapureita niillä on? Ja tietysti tämän kyselyn pitäisi suoriutua sen verran nopeasti, jotta atomit eivät ehtisi vaihtaa (ainakaan kovin paljon) paikkaa kyselyn aikana.
Tuollaista systeemiä pohtiessa pitäisi pohtia myös muitakin asioita, esim. miten hakua rajataan. Rajataanko hakua esim. vaikka jonkin r-säteisen pallon sisälle jääviin atomeihin vai jollakin muulla tavalla. Tosin tässä saattaisi tulla vastaan luonnollinen rajaus eli avaruuden tyhjiö. Toisaalta ottaisiko tällaisesta atomitason kyselystä Erkkikään selvää. Luultavasti kyselyn antamat vastaukset pitäisi prosessoida jonkinlaiseen ymmärrettävään muotoon. Eli esim. tietynlaisesta atomijoukosta muodostuu tiettyä alkuainetta, tietyt alkuaineyhdistelmät muodostaisivat tiettyjä molekyylejä ja ketjua edelleen niin pitkälle, että päästään vaikkapa ihmisen ymmärtämälle esinetasolle.
Jos tämä kaikki höpinä olisi mahdollista, niin silloin saattaisin ehkä innostua suuresti atomitason kaikuluotaimesta, johon voisi syöttää seuraavanlaisen SQL-kyselyn:
SELECT
kalan_laji,
kalan_paino,
kalan_pituus
FROM
Paskolampi
WHERE
kalan_laji = 'hauki'
OR kalan_laji = 'ahven'
ORDER BY
kalan_paino DESC;
Tässäkin kyselyssä olisi kyllä hieman pientä viilailtavaa sillä tuon nimisiä vesistöjä löytyy Suomesta yllättävän monta.
Tekstit
12 kommenttia:
Nauratti lopussa, vaikka muusta menikin sellaset 99,8% ns. yli hilseen. :)
No hyvä, että tekstistä jäi jotain käteen. :)
Mielenkiintoista pohdintaa, vaikka valitettavasti itsellänikään ymmärrys näistä asioita ei "ihan" riitä pohtimaan noita kovinkaan järkevällä tasolla. Käsittääkseni suurimmat haasteet tuon atomitason kaikuluotaimen kanssa pelaamiseen tulee yksinkertaisesti atomin luonteesta. Voin kylläkin olla nyt väärässä näissä pohdinnoissani, koska en oikeasti ymmärrä näistä asioista juuri mitään, mutta atomin rakenteen ja reaktiivisuuden toisista atomeista erottaa käsittääkseni se, että kuinka paljon niitä elektroneja sillä ko. atomilla on. Elektronit taas ovat "luonteeltaan" sellaisia, että niiden olinpaikkaa on hyvin vaikeaa ennustaa. Eli ongelma on juurikin se että ne pörräilevät vähän missä sattuu. (Aivan kuten ne kalatkin). Sillä elektronilla oli siis sen aalto-hiukkasdualismin mukaan sekä materia- että aalto-ominaisuuksia. Ja sen takia kai toi ydinfysiikan tutkiminenkin on niin haastavaa, vaikka siellä Cernissä ne kovasti ampuilee niitä hiukkasia siellä putkessa. (Ilmeisesti karkealla tasolla ajateltuna se logiikka on muuten sielläkin jokseenkin sama kuin tuossa kaikuluotaimessakin - eli jokin impulssi törmää johonkin, sitten mitataan sen impulssin sironta/aalto/energia tms. ja sen perusteella piirretään "kuva"). Molekyylitasolla taas esim. proteiineja voidaan tutkia röntgenkristallografian avulla:
http://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%B6ntgenkristallografia
Ja sama periaate sielläkin, röntgensädettä käytetään "kaikuna" ja sen perusteella sitten yritetään selvittää proteiinin kolmiulotteinen rakenne. Tuossakin rajoitteena vaikuttaisi olevan se, että se molekyyli pitäisi saada jotenkin stabiiliin muotoon eli kiteeksi. (Ilmeisesti se elekronien tapa hyppelehtiä siellä täällä korreloituu ikävästi tuohon "suurempaankin" mittaakaavaan).
Magneettikuvatkin muuten perustuvat samantyyppiseen ilmiöön, mutten mulla ei valitettavasti into riitä enää lukea tosta NMR-tekniikasta, joka siinä taustalla on.
http://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_magnetic_resonance
Siinä pitäisi jo ymmärtää syvällisemmin atomin pienempien osien magneettista käyttäytymistä ja mulle toi lukion kemian/fysiikan atomimalli on ihan riittävä info aiheesta.
En tosiaankaan oikeasti ymmärrä noita juttuja niin hyvin, että pystyisin nyt sanomaan, että mikä tuossa se suurin rajoite sille "kaikuluotaamiselle" atomitasolla on. Varmaan niitä on useita, mutta yksi mikä vielä tuli mieleen on se, että sitä dataa tulisi myös niin hulluna vastaan kun aletaan atomitasolle viedä sitä hommaa, että en tiedä riittääkö sitten enää laskentapofori tai mikään tietokanta sen käsittelyyn, jotta se kuva ylipäätään saataisiin aikaiseksi. Joku asioista enemmän ymmärtävä voisi avata vähän tuota datan keräykseen, prosessointiin ja analytiikkaan liittyvää problematiikkaa aiheeseen liittyen.
Piti hieman kerrata itsekin noita asioita, kun tuntui että tuli höpistyä läpiä päähänsä. Atomi siis koostui elektronipilvestä ja ytimestä, jossa on protoneita ja neutroneita. Protonien ja neutronien määrä vaihtelee ja näiden määrä luokittelee atomit eri alkuaineisiin ja niiden isotooppeihin.
Suurin rajoite siinä tutkimisessa on varmaankin se, että jos halutaan tutkia jotakin ainetta, niin sen kanssa on oltava jotenkin atkiivisessa vuorovaikutuksessa (esim. vaikka nyt tuo röntgenkristallografia, jossa tutkittavaan aineeseen kohdistetaan röntgensäteilyä) ja havainnoidaan niitä vuorovaikutuksen aikaansaamia vaikutuksia jotenkin. Ja kun nuo atomit sattuu olemaan niin turkasen pieniä yksiköitä ja niitä on niin mahdottoman paljon, niin niiden tutkiminen/mittaaminen/käpälöiminen suuressa mittakaavassa ei oikein onnistu puhumattakaan siitä tietojen keräyksestä ja käsittelystä.
Sehän tässä fysiikassa on toisaalta jännää, että todellisuudessa emme pysty tutkimaan mitään fyysisiä ominaisuuksia suoraan, vaan se tutkiminen tapahtuu aina käyttäen hyväksi jotakin välillistä ilmiötä, joka sitten kertoo tutkittavasta asiasta jotakin.
"Sehän tässä fysiikassa on toisaalta jännää, että todellisuudessa emme pysty tutkimaan mitään fyysisiä ominaisuuksia suoraan, vaan se tutkiminen tapahtuu aina käyttäen hyväksi jotakin välillistä ilmiötä, joka sitten kertoo tutkittavasta asiasta jotakin".
Täsmälleen. Ja silti ihmisillä on sellainen kiva pikku harhakäsitys, että luonnontieteet ovat eksakteja tieteitä ja kaikki mitä Nature-/Science-lehdessä julkaistaan, on aina absoluuttisesti totta. No - todellisuudessa ehkä alan asiantuntijat ymmärtävät tuon eron... Herra Higgs(kin) ilmaisi bosonin "löytymisen" jälkeen, että on erittäin todennäköistä, että kyseessä on juuri SE hiukkanen, mikä on löydetty, mutta lehdet ne vaan kirjoittelee, että näin se on. Piste. Valitettevasti maallikot usein kuvittelevat, että kaikki mitä tieteen nimissä höpistään on aina juuri niinkuin kirjoitetaan.
Sen takia jotkut Hawkinginit ja Dawkinsit saavat höpistä "asiantuntemustaan" lähes joka asiassa niin paljon kuin sielu sietää ja kaikki mitä heidän suustaan tulee suurena "totuutena" uppoaa suureen massaan kuin kuuma veitsi voihin...En kiistä sitä, etteikö heillä olisi paljonkin kontribuutiota ja ymmärrystä omien spesialiteettiensa suhteen, mutta eivät he todellakaan mitään "asiantuntijoita" joka asiaan ole.
No meni nyt sivuraiteille, mutta en voinut olla mainitsematta tätäkin ärsytyksen aihetta. Ylimielisyys on aina paljon helpompaa kuin myöntää, ettei tiedä kaikkea.
Ylimielisyys on aina paljon helpompaa kuin myöntää, ettei tiedä kaikkea.
Naulan kantaan.
No jopas oli Noomilta asenteellinen kommentti, jossa on lisäksi suoranaisia virheitä.
Ensinnäkään luonnontieteet eivät kaikki ole lainkaan eksakteja. Pikemminkin matemaattiset tieteet (mm. matematiikka, fysiikka, kemia, tietojenkäsittelytiede) ovat mutta on myös luonnontieteen aloja, jotka eivät ole juuri sen eksaktimpia kuin vaikkapa yhteiskuntatieteet (esim. biologia ja maantiede). Eksaktius ei myöskään tarkoita, että kaikki ko. tieteenalaan liittyvät teoriat olisivat jotain "jumalan sanaa", vaan sitä, että teorioita tutkitaan eksaktein menetelmin. Tämä puolestaan tarkoittaa, että kaikki tieteelliset tulokset perustuvat perusaksioomista formaalisti johdettuihin ja todistettuihin teorioihin. Eksaktiuden yksi tärkeä ominaisuus on falsifioitavuus eli yksikin vastaesimerkki riittää kumoamaan koko teorian, jonka jälkeen se tulee hylätä.
Matemaattisesti todistettu teoria on nimensä mukaisesti teoriaa eli "tämänhetkisen parhaan tiedon nojalla voimassaoleva totuus". Koska matematiikka ja fysiikka ovat ihmisen luomia rakennelmia mallintamaan ympäröivää todellisuutta, eivät ne voi koskaan mallintaa sitä täydellisesti. Tämä on tärkein syy sille miksi tarvitaan myös empiirisiä kokeita todentamaan näitä teoreemoja: pitää saada riittävä varmuus sille, että teoria vastaa tosielämää mahdollisimman tarkasti. Jos näin ei ole, on teorian lähtöoletuksia muutettava ja johdettava uudet lopputulemat tai sitten koko teoria on väärä.
Erään teorian mukaan jokaista luonnossa ja maailmankaikkeudessa tapahtuvaa ilmiötä voidaan kuvata differentiaaliyhtälöllä. Kyse on vain siitä, että monissa tapauksissa tämä yhtälö on liian monimutkainen ihmisen ymmärrettäväksi ja kuvattavaksi (itse ilmiö ja sen mekanismit voidaan kyllä tuntea tarkastikin, mutta siitä on vielä matkaa ko. yhtälöön). Tieteen kehittyessä ollaan aina vain paremmin kyetty tähän, mutta kosmologisessa mittakaavassa oltaneen silti vielä melkolailla lapsen kengissä.
Se mitä harhakäsityksiä matemaattisia tieteitä heikosti ymmärtävillä on, ei ole millään muotoa itse tieteen ongelma, vaan juurikin ko. ihmisten oma ongelma. Onhan sitä ihmisiä, jotka nyt ottaa kaikenmaailman juorut, horoskoopit ja ennustuksetkin todesta, joten ei tuo sinällään rajoitu mitenkään luonnontieteisiin. Samaten lehdet kirjoittavat asiat myyvästi ja tämäkään ei rajoitu mitenkään tiedeuutisiin. Tieteen piirissä ammatikseen töitä tekevät ihmiset pääsääntöisesti kyllä ymmärtävät oman tietämyksensä rajallisuuden, koska se miten vähän tiedät on yksi ensimmäisiä oppitunteja jo perustutkintoa suorittaessa.
Miksi mainitsemasi herrat eivät saisi julkisesti esittää omia näkemyksiään ja perustella niitä oman maailmankatsomuksensa perusteella? Kyllähän sitä on maailma täynnä jos jonkinlaista hihhulia, jotka esittävät mitä naurettavimpia väitteitä ilman kummempia perusteluja ja hyvin nämäkin tuntuvat menevän kuin veitsi voihin varsinkin kouluttamattomaan kansaan. Nähdäkseni on vain hyvä, että herrat toimivat jonkinlaisena vastavoimana näille. Jos joku pitää vaikkapa kaikkia Hawkingin puheita absoluuttisena totuutena, niin se on hänen ongelmansa, eikä Hawkingin vika. Itse kuitenkin laskisin ko. herrojen ansioksi, että esitetyt väitteet pyritään pääsääntöisesti perustelemaan ja osoittamaan oikeiksi tieteisiin nojaten, kun taas juuri monet hihhulit vain esittävät asiat absoluuttisina tosiasioina ja pyrkivät usein vetoamaan tunteisiin järjen sijaan.
Niin, ja itse asiassa mehän emme pysty tutkimaan mitään maailmassa tapahtuvaa "suoraan", vaan välillisesti aistiemme avulla tai sitten rakentamillamme koneilla ja laitteilla. Osa näistä tehostaa vajavaisia aistejamme (mikroskooppi, teleskooppi, luotaimet yms.) ja osa mahdollistaa sellaisten asioiden havaitsemisen, joita ei voi aistia (radioaktiivinen säteily, magneettisuus jne.).
Heippa Vaeltaja - arvasin, ettet malttaisi olla kommentoimatta kirjoitustani ja vähän toivoinkin sitä, että saadaan keskustelua aikaan.
Kiitos selvennyksistä. Olen itse erittäin tietoinen noista asioista, vaikken osannut kirjoituksessani tuoda niitä esiin. Sorruin ironiaan, kun mainitsin, että: "Ja silti ihmisillä on sellainen kiva pikku harhakäsitys, että luonnontieteet ovat eksakteja tieteitä". Tarkoitin nimenomaan sitä, että kaikki luonnontieteet eivät ole eksakteja tieteitä, kuten tähdensitkin. Ja että iso osa ongelmaa on se, että maailmassa tapahtuvia ilmiöitä pystytään tutkimaan ainoastaan välillisesti. Ja että siitä syystä myöskin tieteen parissa tapahtuu juuri tuota, että käsitykset asioista muuttuvat sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan selville.
Kommenttini oli asenteellinen, koska minua nimenomaan risoo se, että ihmiset eivät ota asioista selvää ja ymmärrä noita mainitsemiani seikkoja tieteiden suhteen ja sitten uskotaan kaikkea mitä "joku kuuluisa sanoo". Ja että tieteen nimissä nimenomaan sotketaan vaikka mitä faktoja. Mielestäni olisi kuitenkin suotavaa, että esimerkiksi tiedeuutisista uutisoitaisiin edes faktat oikein. Itseäni ainakin risoo se, että jonkun hesarin artikkelin jälkeen on aina itse mentävä katsomaan joka asiasta se, että mitäs siitä alunperin oikeastaan kirjoitettiinkaan ja mitä on oikeasti tapahtunut. Mielestäni tilanteen ei pitäisi joka kerta olla se, että lukija ns. "laatulehden" kouraan ottaessaan joutuu miettimään, että pitääkö tässä artikkelissa nyt faktat kutinsa vai eivät.
Hawking ja Dawkins ovat vapaita kommentoimaan asioita niin paljon kuin haluavat ja se on hienoa, että heillä on siihen mahdollisuus. Koska ihan varmasti heillä on myös omalta saraltaan kontribuutiota asioihin ja on hyvä, että asioista herätetään keskustelua. Halusin vain lähinnä osoittaa, että myöskään he eivät tiedä kaikkea ja että siis nimenomaan minua itseäni rasittaa se, että suurin osa tavantaallaajista (=joilla ei ole mitään muuta kosketuspintaa tieteeseen kuin mitä nyt Suomessa vaikka joku hesari kirjoittaa) pitää suurinpiirtein kaikkea mitä näiden kahden herran suusta ulos tulee täysin "ainoana oikeana totuutena". Koska se a) tulee näiden heppujen suusta b) se lukee hesarissa.
Kommentissani ei siis oikeastaan ollut kyse muusta kuin siitä, että minua näiden heppujen tietynlainen asenteellisuus ja ylimielisyys häiritsee. Ja se, että sitten iso osa ihmisistä pitää kaikkea heidän sanomaansa kritiikittömästi "totuutena".
http://www.theguardian.com/science/2012/dec/26/peter-higgs-richard-dawkins-fundamentalism
Sinällään minua raivostuttaa ihan yhtä paljon hihhulit, joiden perustelut ovat horoskooppi-tasoa. Yhtälailla ylimielistä sekin. (Ja yhtä haitallista, koska näitä hihhuleitakin yleensä kuuntelee iso joukko ihmisiä).
Piti vielä sanomani noista eksakteista tieteistä, että siitä on varmaan muutkin ihmiset väitelleet, että mitä sillä termillä ylipäätään tarkoitetaan.
Käsittääkseni siitäkin on näkemyseroja, että pitäisikö matematiikka nähdä eksaktina tieteenä itsessään. Jos siis eksaktin tieteen määritelmänä pidetään sitä, että tulokset perustuvat empiirisesti saatuihin tarkasti mitattavissa oleviin arvoihin. Tällöinhän matematiikka (ja mm. tietojenkäsittelytiede) tarjoavat lähinnä välineitä niiden mittaustulosten saavuttamiseksi erilaisista havainnoista kuin että ne esimerkiksi fysiikan tai kemian tavoin pyrkisivät havannoimaan olemassa olevaa todellisuutta.
Mutta siis karkeasti todettuna, pidän kyllä itse matematiikka nimenomaan "eksakteimpana" noista tieteistä, koska se tarjoaa eksakteja tuloksia ja ilman sitä fysiikan tai kemian ilmiöitä ei pystyttäisi todentamaan. Kuten nyt vaikka sen Higgsin hiukkasenkin suhteen, jos nyt edelleen pyöritään sen bosonin ympärillä kun otin sen itse alunperin puheeksi. Käsittääkseni senkin "löytyminen" siis perustuu nimenomaan laskentaan - eli saatujen mittaustulosten matemaattisen todennäköisyyden mukaan kyseessä on "se" hiukkanen. Koska välillisesti mittalaitteilla sitä on muutoin hieman hankalaa todistaa.
Mutta tuolla samalla hämärällä logiikalla voisi tällöin myös kysyä, että onko se fysiikkakaan sitten niin "eksaktia", jos kerran kvanttifysiikassakin jonkun hiukkasen sijainti jossakin perustuu enemmänkin todennäköisyyslaskentaan kuin selkeään havaintoon mittaustuloksesta ajan ja paikan suhteen.
Sen takia raja noiden "eksaktien" tieteiden välillä on kuitenkin mielestäni vähintäänkin häilyvä, jos asioissa mennään riittävän syvälliselle tasolle.
Eli ehkä loppujen lopuksi ainoastaan matematiikka on eksaktia, koska se on enemmänkin väline mittaustulosten ja havaintojen todentamiseen?
No jos yhtään lohduttaa, niin kyllähän tuo monesti on itseänikin ärsyttänyt, että ei oteta asioista juurikaan selvää ja kuitenkin kaikki asiat ollaan tietävinään paremmin. Kaikista rasittavimpia ovat ihmiset, jotka uskovat mieluummin mitä naapuri/kaveri/kummin kaima sanoi kuin joku, jolla oikeasti on tietämystä aiheesta. Olen vain koettanut oppia hyväksymään, että tietyt ihmiset vain ovat joko liian laiskoja tai muuten kykenemättömiä ottamaan selvää mistään monimutkaisemmasta tai "vakavammasta" asiasta (mutta haluavat kuitenkin esittää tietävänsä), koska eipä asialle taida oikein mitään olla tehtävissä.
Vanha tieteen sääntö on olla luottamasta liikaa yksittäiseen lähteeseen varsinkin, jos se on käytännössä lyhyt referaatti aiheesta jostain toisesta lähteestä. Lehtien (ml. Hesari) taipumus on usein yksinkertaistaa ja tiivistää monimutkaisia asioita sekä myöskin tehdä niistä myyvempiä, koska se arvatenkin vetoaa isompaan osaan lukijakunnasta. Viime kädessä kyseeseen tulee myös toimittajan oma ymmärrys ja jopa näkemys aiheesta (vaikka journalismin sääntöjen mukaan sellaista ei saisi artikkeliin tullakaan) sekä päälle vielä kiire saada juttu nopeasti ulos. Jos todella haluaa tarkasti ymmärtää jotain monimutkaista tieteellistä ilmiötä, on ainut keino perehtyä alkuperäisiin tutkimuksiin kunnolla. Tästä huolimatta on mielestäni kuitenkin parempi, että "tavis" lukee asioista Hesarista kuin kuulee niistä pelkästään siltä naapurin kaikkitietävältä Penalta. :)
Itse uskoisin, että varsinkin Dawkings on tietyllä tapaa oman sanomansa ja maineensa vanki. Jos hän ryhtyisi antamaan periksi siinä, tarjoaisi hän samalla lukuisille vastustajilleen mahdollisuuden repiä koko hänen sanomansa ja persoonansa kappaleiksi (mitä toki nytkin koetetaan jatkuvasti tehdä). En tiedä paljonko olet esim. Youtubesta katsonut aiheeseen liittyviä videoita, mutta kyseessähän on varsin vahvasti USA:n vanhoillisimpiin piireihin ja maan sisäiseen politiikkaan liittyvä asia, joka jo sellaisenaan on varsin erilainen ympäristö Suomeen verrattuna. Kun vertaa esim. johonkin Foxin "uutiskanavaan" voi Hesarista ja Ylen uutisista olla aidosti ylpeä. :)
Matemaattisten tieteiden eksaktius ei perustu mittaamiseen tai empiirisiin kokeisiin, vaan loogiseen rakennelmaan teorioita, jossa edellisten teorioiden päälle tulee uusia teorioita, jotka täydentävät vanhaa ja luovat uutta tietoa. Puhtaassa matematiikassa ei itse asiassa edes ole mitään mittaamista, vaan koko tiede pohjautuu puhtaasti tähän loogiseen rakennelmaan (yksi syy miksi korkeampi matematiikka tuntuu maallikosta niin käsittämättömältä on juurikin vaatimus tuntea ja ymmärtää esitietona lukuisia aiempia teorioita).
Empiiriset mittaukset tulevat kyseeseen matematiikkaa soveltavissa tieteissä (kuten fysiikka ja kemia) ja niiden rooli on toisaalta varmentaa teorian yhteensopivuus reaalimaailmaan ja toisaalta luoda pohjaa uusille teorioille (monia uusia teorioita on kehitetty uusien ja yllättävien mittaustulosten pohjalta, jotka siten ovat ohjanneet matemaattista ajattelua uusille urille). Mittaustulosten epätarkkuus ei itsessään millään muotoa tee matemaattisista teorioista epäluotettavempia sinällään, joskin mitattavuus toki helpottaa teorian vahvistamista reaalimaailmassa.
Kaikkiin mittaustuloksiin ja empiirisiin havaintoihin liittyy aina mittausvirhe, vaika kyseessä olisi niinkin yksinkertainen asia kuin neliön pinta-alan laskeminen. Niinpä mittaaminen ei koskaan ole eksaktia, eikä matemaattinen teoriakaan koskaan perustu yksittäisiin mittaustuloksiin, vaan yleistettyihin yksittäisistä luvuista riippumattomiin yhtälöihin ja kaavoihin. Me voimme esim. kokeellisesti mitata, että Pythagoraan lause "näyttäisi" pitävän paikkaansa suorakulmaisille kolmioille. Tämä ei kuitenkaan riitä vielä mihinkään, vaan pitää matemaattisesti osoittaa, että c^2 = a^2 + b^2 pätee kaikille suorakulmaisille kolmioille. Tämä voidaan tehdä esim. nojaamalla aiempaan tietoon siitä, että neliön pinta-ala on a^2 ja kolmion pinta-ala on ab/2. Saatu tulos on nyt täysin riippumaton tekemistämme mittauksista (todistus ei mitenkään nojaa niihin) ja määrittää eksaktisti tämän suorakulmaisten kolmioiden ominaisuuden.
Higgsin bosoni näkyi matemaattisessa rakennelmassa siten, että tällaisen hiukkasen olemassaolo selittäisi esim. elektronin massan, jonka kokeellisesti tiedetään olevan n. 9,1093897 × 10^−31 kg. Hiukkasfysiikan standardimalli kuvaa aineen rakenteen sekä siihen vaikuttavat heikot ja vahvat sidosvoimat sekä sähkömagneetisen vuorovaikutuksen. Neljäs perusvoima eli gravitaatio kuitenkin puuttuu ja Higgsin bosoni on yksi teoria tätä selittämään ja Cernin koetulokset nyt siis vahvistivat tätä teoriaa (ts. teoria näyttäisi isolla todennäköisyydellä vastaavan reaalimaailmaa ko. mittausten perusteella).
Eli lopputulemana sanoisin paremminkin, että mittaustulokset ja havainnot ovat pikemminkin keinoja matemaattisten teorioiden todentamiseen eikä päinvastoin. Toki kun ajatellaan hiukkasfysiikan standardimallia, jonka pyrkimyksenä on juuri selittää reaalimaailmaa, tulee helposti se kuva, että matematiikka kokonaisuudessaan on vain väline, joka palvelee tätä tarkoitusta. Tämä on kuitenkin vain yksi totuus ja matematiikassa on paljon muitakin osa-alueita, joista osalle ei edes välttämättä sellaisenaan ole suoraa (tiedossa olevaa) reaalimaailman vastinetta.
Ah - kiitos hyvästä selityksestä, sitä oli mukavaa lukea ja selkeytti ajatuksiani siitä, että mikä on eksaktia tiedettä ja mitä sillä tarkoitetaan.
"Puhtaassa matematiikassa ei itse asiassa edes ole mitään mittaamista, vaan koko tiede pohjautuu puhtaasti tähän loogiseen rakennelmaan"
Tätä juuri tarkoitin.
"Toki kun ajatellaan hiukkasfysiikan standardimallia, jonka pyrkimyksenä on juuri selittää reaalimaailmaa, tulee helposti se kuva, että matematiikka kokonaisuudessaan on vain väline, joka palvelee tätä tarkoitusta. Tämä on kuitenkin vain yksi totuus ja matematiikassa on paljon muitakin osa-alueita, joista osalle ei edes välttämättä sellaisenaan ole suoraa (tiedossa olevaa) reaalimaailman vastinetta".
Mielenkiintoista. Minä olen aina ajatellut matematiikkaa enemmänkin vain välineenä, mutta se tosiaankin kertoo vain siitä, että en ymmärrä sitä ollenkaan ja että oma fokukseni on ollut enemmänkin ilmiöiden ymmärtämisessä ja selvittämisessä.
Ikävä puoli noissa luonnontieteissä on tosiaankin se, että jos ei ole riittävän syvällistä osaamista perusteista, ei oikein pääse puusta pitkälle oikeasti kiinnostavien asioiden ymmärtämisen / todellisuuden suhteen.
Dawkings on tosiaankin ehkä oman maineensa vanki. Ihmisillä on taipumusta vesittää kaikki julkisuudessa esiintyneen henkilön tekemiset yhden virheen/erheen/lapsuksen tms. vuoksi, jos media vaan pääsee aihetta kunnolla mylläämään.
Ja nyt kun mietin tuota pointtiasi esim. FOX:stä tai jenkkien poliittisesta ilmapiiristä yleensäkin - niin joo - siihen verrattuna voi kieltämättä vielä huokaista helpotuksesta.
Lähetä kommentti