Toissa kerran kirjoituksessa minun käämejä korvensi se, kun ohjelman tekeminen ei oikein sujunut. Nyt kävi sitten ihan toisella lailla. Viime viikolla ärsyynnyin töissä - kuinkas muutenkaan - yhteen juttuun. Minun piti yhdistellä suuri määrä yksittäisiä tiedostoja isompiin kokonaisuuksiin ja ohjelma, jota käytin oli aivan äärimmäisen hermoja raastava siihen hommaan. Paina nappia, paina nappia, paina nappia, paina nappia, valitse sitä ja tätä, kirjoita tähän kohtaan ja paina nappia vielä pari kertaa. Ja kaiken kaikkiaan oli siis kyse melko yksinkertaisesta asiasta. Tästä turhautuneena aloin miettiä ohjelman runkoa ja aika äkkiä se oli mielessä valmis. Koska työt eivät napanneet, niin koodailin huvikseni sitä työajalla (nyt kaikki hys hys, ethän kerro tästä työnantajalle, että en tehnyt työaikana "oikeita" töitä). Viimeistelin ohjelmani viikonloppuna kuntoon ja nyt ei tarvitse menettää hermojaan enää noiden tiedostoyhdistelyjen takia. Käyttöliittymässä on kaksi tekstilaatikkoa lähtöasetuksia varten (niissäkin valmiiksi jo default-arvot), yksi tietoruudukko tiedostojen tiputtamiseksi ohjelmaan sekä tasan kaksi nappia. Toimintaperiaate on yksinkertainen: raahataan tiedostot ruudukoon, painetaan nappia ja automaattinen tietojen käsittely eli ATK hoitaa homman loppuun. Ei enää turhia nappisulkeisia × n määrä vaan helppoutta ja yksinkertaisuutta.
Juuri tällaisten hyvin pienten pikku apuohjelmien tekeminen on parasta. Ja vielä jos tästä on ihan oikeanoikeasti apua töissä, niin vielä parempi. Säästäpähän edes vähän niitä hermojaan siellä töissä ja kuten se sanontakin sanoo: hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähämmällä.
Lopuksi pieni sananen lukijoille. Viime aikoina on tuntunut, että kirjoitusmotivaatio on ollut hakusessa. Tai ehkä pikemminkin aiheet, josta voisi kirjoittaa. Eli nyt saa esittää lukijatoiveita kirjoitusten aiheista, ettei ihan kaikki kirjoitukset olisi aina vain työjupinaa tai ohjelmointia. Aiheita voi ehdottaa kommenttilootaan tai myöskin sähköpostin kautta.
20.8.2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Kirjoitusmotivaatio on ollut hakusessa täälläkin, joten tervetuloa kerhoon. Valitettavasti tuo kirjoitusmotivaation puute näköjään ulottuu aiheiden ehdottamiseen muillekin, joten en osaa sanoa mitään sellaista, mistä erityisesti haluaisin lukea. Minä luen ihan mielelläni arkisia jupinoitakin, joten en sinällään kaipaa mitään elämää suurempia aiheita.
Jos kyseessä on ihan pelkkä tiedostojen yhteenliittäminen peräkkäin, on tuollainen hyvin simppeli tehdä komentoriviltä (Linux):
cat tied1 tied2 ... tiedN > yhdistetty
Tai jos haluaa saman Windowsilla niin vaihda cat => type.
Jos taas yhdistely tarkoittaa jotain sisältöön perustuvaa yhdistelyä, pitää toki tehdä jo omaakin koodia hiukan. Usein komentorivi ja skriptaus ovat kuitenkin kätevimmät tuollaisiin hommiin.
NT: Olihan sinulta juttua irronnut enemmältikin tässä viikonlopun aikana. Mutta joo, jatketaan jupinalinjalla.
Kulkunen: Juu, ei ollut ihan pelkkiä tiedostojen yhdistelyjä vaan piti kajota hieman sisältöönkin ja yhdistelyt piti tehdä tiettyjen sääntöjen mukaan. Joskus olen jotakin komentorivillä puuhastellut mutta koen sen komentorivin aina jotenkin työlääksi ja monesti siksi teen jonkinlaisen pienen käyttöliittymän muutamalla napilla varustettuna. Mikä tosin hieman saattaa kuulostaa hölmölle, sillä onhan siinäkin oma hommansa, kun koodaa sen ohjelmalogiikan pystyyn.
Komentorivi on monissa tehtävissä huomattavasti nopeampi käyttää kuin graafiset nappien kliksuttelut. Ongelma vain on useimmille, että sen käyttö vaatii osaamista ollakseen sujuvaa ja sitä osaamista harva jaksaa nykyään hankkia.
Lisäetuna konsolissa on myös mahdollisuus yhdistellä pidempiä toimintoketjuja skripteihin, jolloin niitä on helppoa ajaa toistuvasti yhdellä komennolla tarvittavia parametreja vaihdellen. Graafisella puolella makrot yrittävät jäljitellä tätä, mutta useimmiten homma menee juurikin toistuvaksi klikkailuksi.
Eli komentorivi olisi kova sana, kunhan sitä vain osaisi käyttää.
Lähetä kommentti