27.4.2014

Yllätys mikrossa

Tämänkertaisen voisi luokitella sarjaan Urpo Turpon MasterChef-keittiössä... Sen verran noloa taas kerran, että en kehtaa ainakaan kaduilla huudella ja tännekin kertominen on vähän siinä ja siinä.

Eilen aamulla minun piti lämmittää hieman vettä. Otin vettä kannuun, avasin mikroaaltouunin oven ja MITÄVIT...?! O.o Mikron sisällä oli jauhelihakastikerasia odottamassa lämmittämistä. Tuo tuli aivan pyytämättä ja yllättäen puskista eteen ja vähän aikaa ratas pyöri tyhjää, että milloinkas minä tämän tänne olen laittanut. Vähä vähältä mieleen alkoi muistua, että torstaina ilmeisesti aivan kaikki ei mennyt putkeen. Tuona päivänä olin keittämässä makaroneja ja olin laittanut tuon kastikkeen valmiiksi sinne mikroon, että kun makaronit valmistuu, niin käännän lämmityksen vain päälle. Sain kuitenkin puhelun siinä ruokaa tehdessä ja puhelu oli sellainen, että se pisti hieman ajattelemaan. Mistään vakavammasta ei ollut kyse, arkisia asioita piti vähän suunnitella uusiksi. Puhelun jälkeen oli makaronit valmistuneet ja kumosin ne lautaselle, laitoin ketsuppia päälle ja rupesin syömään.

Niin, unohtuiko tässä välissä jotain...? Eli kävi taas niin, että olin niin ajatuksissani miettiessäni puhelimessa puhuttua, että syöminen meni ihan automaatti päällä ja en huomannut sitä, että se jauhelihakastike jäi sinne mikroon. Toinen ihmetyksen aihe oli sitten se, että se kastike ei ollut mennyt miksikään siellä mikrossa. Ei ollut homeessa, ei haissut pahalle eikä pinnalla ollut mitään epäilyttävän näköistä. Maistoin vähäsen ja makukin oli vielä ihan ok. Laitoin kastikkeen sitten takaisin jääkaappiin ja söin sen sitten lounaaksi. Piti vain kyllä lämmittää ja käristää sitä kunnolla kattilassa, jotta mahdolliset pöpöt kuolivat. Ei ainakaan vielä ole alkanut ruikuli lentää, joten taisi kastike olla vielä ihan kunnossa olevaa. Jäi sitten vain mietityttämään, että minkähänlaista myrkkyä se minun tekemä kastike sitten loppujen lopuksi oli, kun se ei ollut mennyt miksikään seisottuaan pari vuorokautta huoneenlämmössä.

2 kommenttia:

Noomi kirjoitti...

Kerronpa itsekin samanlaisen Master Chef -esimerkin. Kun vuosia sitten asuin yksin, niin kaverini kiinnitti huomiota siihen, että kämpässäni haisee jokin. En ollut käynyt asunnolla kovin montaa kertaa, koska äitini oli juuri kuollut ja olin siitä syystä buukannut muualla. Aloimme sitten selvittämään sitä hajun lähdettä ja löysimme jostakin keittokomeron kaapista pakkauksen jauhelihaa...

En tiedä kuinka kauan se pakkaus oli ehtinyt siellä olla, ehkä joitakin päiviä tai viikon, mutta onnekseni se ei vielä ollut ehtinyt homehtua. Lähinnä varmaan mädäntyä... Yööööökkk.

En voi sanoin kuvailla sitä häpeän tunnetta, että miten niin oli päässyt käymään ja miten en ollut huomannut sitä.

Mutta siinä vaiheessa elämää olin vain yksinkertaisesti aika sekaisin. Muistan, että silloin tuli mm. jätettyä hamppariravintolan tiskille maksukortti ilman että maksoin ja lähdin vain kävelemään hamppari kourassa ulos. Samoin siskoni jätti osan vaatteistaan pukukoppiin ja lähti haahuilemaan kaupan tamineitten kanssa johonkin.

Kyseessä oli toki isomman luokan shokkivaihe, mutta välillä mieli vaan pätkii meillä kaikilla. Joten älä huolo, joskus sitä vaan unohtuu kastikkeet mikroon :D

Urpo Turpo kirjoitti...

No tuo nyt on hyvin ymmärrettävää, jos lähiomainen on kuollut, niin silloin ajatukset voi olla hieman sekaisin.

Unohtui vain tuossa kirjoituksessa jupista vielä siitä, että miten helposti minut saa sekaisin. Vähänkin jokin pieni poikkeama siitä arkirutiinista, niin johan alkaa hommat mennä sekaisin.