Tyhjänpäiväistä lätinää

Tällä viikolla olen enimmäkseen päivisin käynyt töissä (kyrsiintymässä) ja iltaisin katsellut sarjoja tai yrittänyt ohjelmoida. Olen myös hieman taas aloitellut kuntoilua varovaisesti viime viikkoisen taudin jäljiltä. Nyt viikonloppuna puolestaan kävin vanhempien luona. Siellä ollessa kiinnitin huomiota yhteen seikkaan. Nimittäin aina tuolla vanhempien luona käydessä minuun iskee aina jokin ihme halu syödä kaikkea herkkuja tai ylipäätään mutustella jotakin. Kun olen omissa oloissani täällä asunnollani, niin silloin minuun ei juuri milloinkaan iske tuollainen himotus. Molemmissa paikoissa syöntiajat on säännölliset ja samaan aikaan, syömäni ruokamääräkin noudattelee samoja ratoja ja herkkuja ja sellaista on tarjolla molemmissa paikoissa. Että jos joku viisaampi psykopaa... psykologi voisi selittää, että mistä tämä tällainen käytös johtuu?

Vai onkohan siinä ehkä sitten takana jonkinlainen tekemisen puute? Omassa kopissa ollessani notkun tietokoneella aika paljon (lue: lähes koko ajan). Vanhempien luona puolestaan tietokoneella tulee vietettyä aikaa huomattavan paljon vähemmän (koska olan yli kyylääjät ja kaikki hauska/mielenkiintoinen omalla koneella) ja eipä siellä ole kovin ihmeitä tekemistä ainakaan näin talviaikaan. Että kun omalla asunnolla huomion vie tietokone, niin lieneekö tuo syöminen sitten jonkinlainen korviketoiminto tuolla vanhempien luona, mene ja tiedä. Siinä mielessä tämä omissa oloissa oleminen on parempi, kun paino pysyy huomattavasti helpommin kurissa, kuin jos viettäisin aikaa enemmän vanhempien luona. Se tuli ainakin jouluna huomattua vähän liiankin hyvin.