The night is dark and full of terrors

Prologina päivän tekstiin... Useita vuosia sitten kohdalleni on sattunut tapahtuma, jota en halua enää koskaan kokea uudelleen. Tapahtumasta on jäänyt minuun jonkinlainen "henkinen jälki", joka vaikuttaa joihinkin asioihin elämässäni. Koitan aina vaikuttaa tiettyihin asioihin siten, että tuonkaltaista tapahtumaa ei pääsisi tapahtumaan. Ja sitten itse varsinaiseen asiaan, joka tapahtui viime yönä...

Herkkäuninen kun olen, herään aamuyöstä johonkin. Unenpöpperössä näen, kun joku valo loimottaa ja heiluu, samalla kuuluu vähän suhisevaa ääntä. Ihmettelen tätä ja en saa mieleeni mikä tämän valon ja äänen aiheuttaa. Sitten päähän pätkähtää, että onko aluillaan samanlainen tapahtuma kuin joskus vuosia sitten. Pomppaan äkkiä sängystä ylös ja menen tutkimaan tarkemmin tilannetta. Huomaan, että valolle ja äänelle löytyy luonnollinen selitys ja kaikki onkin ihan kunnossa. Palatessani takaisin sänkyyn huomaan, että jalkani tärisevät aivan sairaasti. Loppu aamuyöstä meneekin sitten valvoen.

Tuollaisina hetkinä, kun on säikähtänyt AIVAN SAATANASTI, niin sen tilanteen jälkeen sitä toivoo jotakin sellaista, joka rauhoittaisi äkkiä mielen. Yleensä näissä tilanteissa mielessä on käynyt, että kun olisi joku naispuoleinen tissieläin, jota rutistaa kunnolla. Niin kävi myös nyttenkin. Miksi sitten ensimmäisenä aina tuo tulee mieleen ensimmäisenä? En tiedä, mutta niin se näyttää tekevän aina. Tämä on näitä yksinolon persemäisempiä puolia. Silloin jos olisi tarvetta toiselle, niin yksin saat kärvistellä omien ajatusten ja demoniesi kanssa. Tässä tapauksessa päivä kuitenkin valkeni ja yöllinen säikähdys oli kuin pahaa unta, mutta hyi helvetti miltä se tuntui yöllä!