Jalostuksen tulos

Olin käymässä pääsiäisenä vanhempien luona, kun sattui olemaan tuo neljän päivän mittainen viikonloppu. Vanhempien käyttäytymistä seuraillessa tuli huomioitua itsestä eräs ei-niin-mieluisa seikka. Sanottakaan vaikka näin, että se liittyy jalostusasioihin.

Yleensähän ihminen koittaa jalostaa eläimiä, oli ne sitten lemmikkejä, tuotantoelämiä tai jotakin muuta, johonkin haluamaansa suuntaan. Jostakin koirarodusta halutaan tehdä parempi metsästyskoira, lehmästä enemmän maitoa tuottava tai muuta vastaavaa. Tähän tavoitteeseen sitten yritetään päästä valitsemalla sopivat vanhemmat, jotta jälkeisiin periytyisi mahdollisimman hyvät ominaisuudet. Mutta moniko ihmisvanhemmista miettii tietoisesti näitä "jalostusasioita", kun ovat suunnittelemassa jälkikasvua? Tuskinpa kovin moni miettii, että "jos haluan lapsestani luonteenlaadultaan sellaisen, niin silloin pitäisi kuksia tuon kanssa eikä tuon toisen". Näin niin kuin hieman esimerkin omaisesti...

Miten sitten minä olen jalostunut vanhemmistani? On olemassa tämä sanonta "pojasta polvi paranee". Ei tuo oikein minun kohdalla ole pitänyt paikkaansa, sillä omasta mielestäni minuun on sulautunut vanhemmistani ne huonommat puolet. Yritin miettiä myös niitä puolia, joissa olen vanhempiani kehittyneempi mutta en niitä kovin montaa keksinyt. Nämä pari vaivaista ominaisuutta ovat, että olen vanhempiani fyysisesti suurempikokoinen ja kouluttautuneempi. Ja molemmat nuistakin selittyvät oikeastaan ympäristön vaikutuksella. Olen saanut varmasti ravinteikkaampaa ruokaa kuin vanhemmat aikoinaan lapsuudessaan, jolloin minulla on ollut paremmat eväät kasvaa suuremmaksi. Samaa on tullut huomattua muidenkin ihmisten kohdalla. Koulutuskin on korkeampi, kun minulla on ollut mahdollisuus opiskella sitä mitä olen halunnut, eikä koulutus ole ollut ympäristöstä johtuvista seikoista kiinni, kuten se on vanhemmillani joskus ollut. Eli eipä nuihin asioihin ole geeneillä ollut juurikaan vaikutusta.

Nyt siis tuona pääsiäisviikonloppuna mieleen tuli yllättäen ja pyytämättä tuo alussa mainittu ei-niin-mieluisa seikka luonteestani. Olen jo pannut aikaisemmin merkille itsestäni sen, että en oikein saa mitään aikaiseksi. Minun on vaikea aloittaa jotain asiaa, oli se sitten siivousta, pyörälenkillä käyntiä, tai ihan mitä vaan. Hommat ovat ikään kuin aloittamista vaille valmiita. Nyt tuli sitten hokattua se, että toinen tuollainen merkittävämpi luonteenominaisuus minussa on se, että tyydyn osaani ja en osaa hakea muutosta. Hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa tuo nykyinen työpaikka/työ mistä olen täälläkin aina silloin tällöin jupissut. Minun tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa mutta en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään sen asian suhteen ja tyydyn nykyiseen työpaikkaan, oli se sitten miten hanurista tahansa.

Mistäpä nuo luonteenpiirteet ovat sitten minuun tulleet? Se selviää helposti laskemalla 1+1=2 eli vanhemmiltahan ne ovat tulleet. Toinen vanhemmistani on sellainen, että hän ei oikein saa aikaiseksi mitään. Kotona hän tekee välttävästi "perusjutut" (jos aina niitäkään) mutta ei juuri muuta. Toinen puolestaan saa kotiaskareissa aikaan kaikenlaista mutta hän ei sitten suuremmissa asioissa saa vietyä asioita eteenpäin ja "tyytyy osaansa". Ja kun nämä ominaisuudet yhdistyvät minussa, niin lopputulos on sitä mitä on luettavissa täältäkin. Kaikkein ärsyttävintä tässä on se, että tiedostan nämä luonteenpiirteet ja haluaisin niihin muutosta mutta kun näitä perimän mukana tulleita asioita ei niin vain helposti muuteta.